Pitkästä aikaa!

Kylläpä aikaa on taas mennyt. Arvannette, että kuntavaalit lisänä tähän kaikkeen muuhun on vieneet musta kaiken sen sosiaalisen median mehun, jota olisin ehkä muuten voinut itsestäni tänne teille puristaa. Kaiken lisäksi alkaa kevättä olemaan ilmassa myös aivan ihanasti (satoi tai paistoi, niin silti) ja ollaan kyllä oltu ulkona kaikki se aika, kun ei jotain muuta tehdä.

Vas. Talvisodan päättymisen muistopäivän juhlassa puhui eversti Petri Kosonen. Kesk. Kaupunginvaltuuston toiseksi viimeinen kokous oli maanantaina. Oik. Tällainen jakauma puolueessa nelikentässä (vasemmisto-oikeisto, konservatiivi-liberaali). Minä löydyin hyvin läheltä neljän viivan risteyskohtaa, liberaalin oikeiston puolelta.

Lisäksi olen nyt viikon verran nukkunut tosi huonosti ja syynä on niinkin koominen asia kuin joutsenet. Siis niitä tulee joka yöksi meidän rantaan parikymmentä ”nukkumaan” ja kun ei ne siis edes nuku, hetkeäkään, vaan huutaa ja kalkattaa toisilleen kaiket yöt läpeensä! Menee niin hermo kohta, kun kaikki kuuluu meille sisälle makkariin. Auringon noustessa hiljenevät kyllä, mutta sepä mua paljoa lohdutakaan ei, sitten enää.

Päätä on sekoittanut myös nämä kuntavaalijuttujen mukana tuleva asiat, joita tässä on saanut oikein olan takaa pähkäillä. Veroäyrit ja sotet, investoinnit ja maahanmuuttajat, kaikesta mahdollisesta on kyllä kantaa kysytty ja moneen eri suuntaakin vielä. Onneksi vaalipäällikkö ohjeisti aivan oikein heti alkuunsa, että nämä pitää itsensä kans käydä läpi ennen kuin niistä edes kysytään ja nimenomaan niin, että mitä mieltä minä ihan oikeasti olen näistä asioista! Kun se ajatus sitten siitä selkiää itselle, niin sen esille tuominen ei ole lainkaan niin vaikeaa enää kysyttäessä ja siitä pystyy puhumaan muutenkin kuin kirjakielellä ulkoa opittuna. Tyystin eri asia onkin sitten tilanne, jossa kysytään jotain odottamatonta. En minä kauheasti häkeltynyt kysymyksestä olenko lestadiolainen. Enkä siitä, kun kaupassa kysyttiin olinko juuri jossakin lehdessä uimapuvussa, kun näytin niin tutulta. (luultavasti taisin ollakin, vielä)

Ja vaikka vaalit on vielä edessä, niin niihin on enää muutama viikko aikaa ja olen yhtäkkiä alkanut tiedostamaan, että porukkamme ei enää koskaan ole samanlainen. Tämä sakki ei enää koskaan näiden vaalien jälkeen jaa tätä samaa jännitystä, ensikertalaisten yhteishenkeä, kokeneempien preppausta, tutustumista, uuden opettelua. Osa menee valtuuston, osa jatkaa yhdistysaktiiveina, osa jättäytyy takavasemmalle ikään kuin eläkeläisenä niistä hommista. Tämä porukka on vain nyt tämänlainen ja oikeastaan se on ollut ihan parasta tässä kaikessa ikinä.

Monesti meinaan sanotaan, että esimerkiksi äitiys yhdistää naisia kuin naisia, koska on joku iso yhteinen määrittävä tekijä siinä, josta keskustella ja joka on vallalla. Mutta sanoisin, että politiikka yhdistää vielä enemmän jopa, sillä siinä on koolla niin monessa suhteessa samanmieliset ihmiset, että väkisinkin sitä huomaa jaettavana olevan koko elämän katsomuksineen ja käänteineen.

IMG_20170316_154535_358.jpg

Että ehdottomasti tämä ”reissu” kannatti, tuli sitten mitä tuli. Olen jo nyt saanut niin paljon enemmän kuin ikinä odotin ja täysin vielä erilaista kuin odotin.

Voisin jopa sanoa, että tämä on muuttanut elämäni.

 

20170316_121552

Mitäs sanotte, olisko nyt just sopiva aika viedä joulukranssi ovesta roskikseen, mitähäh?? (Vein.)

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s