Love is in the air

Nyt tätä tekstiä tulee: sitä tursuaa ja pursuaa, sillä en voi enää pidätellä sitä!

IMG_20170403_223736_356.jpg

Kyllä, olen rakastunut. Olen rakastunut tähän elämääni, tähän kaikkeen: kevääseen, perheeseeni, ystävyyteen, Suomeen, linnunlauluun, aamukahviin, takatalveen, pajunkissoihin, musiikkiin, kirjoihin, tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin.

Tähän arkeen, kauppareissuihin, makaronilaatikkoon, pyykinpesuun, kuratassuihin, hiustenkuivaajan hurinaan, joutsenen huutoon, puhaltavaan tuuleen, ladattuihin akkuihin.

Minulla on niin paljon! Syvää unta, hitaita heräämisiä, unohtumattomia keskusteluja, naurua, iloa, suunnitelmia, hetkiä, pysähtymistä, olemista.

Koko kevättalvi on ollut todellakin myllerryksen aikaa. Ja vielä sellaisen myllerryksen, jonka seuraukset näkyvät vasta aikain päästä – osa ehkä hiukan raottuu jo nytkin, mutta osa on vasta tuloillaan. Silti muutos on jo alkanut. Silti mikään ei tavallaan ole muuttunut!

Nuo kuntavaalithan siis olivat ja menivät ja vaikka minun ääneni eivät riittäneet valtuustoon asti, olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaaleista ei mitään huonoa ainakaan seurannut. Pelkkää plussaa vaan, ihan koko elämäni täyteen! Palaan kyllä varsinaiseen vaaliasiaan myöhemmin, mutta nyt tämä teksti rönsyilee minne sattuu, sorry.

Jotenkin kaikki asiat menee kokoajan kohti sitä päämäärää, jota en edes osannut aiemmin itselleni tavallaan edes määritellä. Ymmärrätteköhän mitä tarkoitan? Vähän kuin rakastuessa! Sitä ei tiedä mitä edes etsii, ennen kuin sen löytää. Niin on käynyt tässäkin. Kaikki on aivan kategorisoimatonta , mutta oikeaa. Ne ihmiset jotka tämän politiikan kautta tulivat elämääni yksi kaksi kerrallaan, hitaasti ja varovasti tupsahdellen ja tuntuivat heti niin tutuilta – ne ovat edelleen elämässäni ja ovatkin siinä tukevasti.

IMG_20170414_154503_491

En tiedä meinaan miten teillä muilla on, mutta kyllä minulla on ollut läpi elämäni sellaisia häivähdyksiä ihmisistä, jotka tulevat, olevat ja menevät ja sitä huomaa, että ei se ollutkaan mitään. Pysyvää. Ei edes tuttuutta, lopultakaan. En silti sano, etteikö monikin olisi ollut siinä hetkessä asiaan kuuluva. Ihminen kuitenkin kaipaa pysyvyyttä, myös ihmissuhteissa, myös ”keski-iässä”.  Minä ainakin! Minulla on kyllä ystäviä, mutta minulla ei ole niitä roppakaupalla, niin että voisin tässä levitellä muistiotani pitkin pöytiä ja vaan valikoida kelle tänään soittaisin, tai ketä tänään pyytäisin lenkkiseuraksi. Tai kelle edes laittaisin viestiä, että nyt tuntuu tältä. Vastaustsemppien toivossa.

Avoimeksi ihmiseksi olen aika pidättyväinen siinä mitä annan itsestäni ilman mitään kontekstiä, kellekään. Harva tietää minusta mitään henkilökohtaista, mutta sitten toisaalta on muutamia, jotka tietävät ne sanomatta.

Ja vaikka pelkkä ylistyslörpötys ja ihkuilu kaiken ihanuudesta onkin kliseistä ja pikkasen tylsääkin, niin haluan kuitenkin juuri nyt pysähtyä tähän kohtaan ja laittaa kaiken sen tänne ylös. Olen niin paljosta kiitollinen, asioista jotka monelle ovat itsestäänselvyyksiä ja aina olleita elämän pysyvyyksiä, ovat kuitenkin minulle saavutettuja, saatuja, toivottuja, lahjoja suorastaan ja vaalin niitä kuin jotakin herkkää ja haurasta vaan vaalitaan.

Kiitos siis perheestä, ystävistä, kodista, terveydestä, mahdollisuuksista, vuodenajoista, aluista, elämästä. Pääsiäisestä.

IMG_20170414_153943_968

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s