Luontolauantai!

20170415_123615

IMG_20170415_133301_300

IMG_20170415_133055_517

20170415_114727

20170415_121051

20170415_123607

20170415_165016

Vietettiin tänään mukava aamupäivänen Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa  , johon täältä meiltä ei ole juuri mitään matkaa. Matkasta puheen ollen, niin lapsista kuin itsestänikin on aina yhtä hauskaa katsoa matkan varrelta, yhden tienpätkän varrelta itseasiassa, kuinka mennään kolmen kunnan alueella ihan tuosta noin vain. Joku varmaan osaa sanoa jonkin ihan varmistetusti oikean syyn, miksi Sastamalan, Huittisten ja Kokemäen rajaviivat ovat kovin kulmikkaita ja sahalaitaisia, mutta itse epäilisin syyksi jotakin aikain takaista peltojakoa tms. omistussuhdetta, jonka vuoksi siis tien lävistää naapurikunta vaihtuakseen taas sitä seuraavaksi naapurikunnaksi ihan tuokiossa. Hupaisinta tietysti on ne kaikki liikennemerkit matkanvarrella, jokainen kunta ja molemmat maakunnatkin kun on merkitty nätisti sen pätkän varrelle niin ettei juuri muuta ikkunoista näekään kuin vaihtuvia paikannimiä.

Mutta itse paikkahan on näin helposti sanottuna yksinkertaisella konseptilla tehty hieno ”kohde”. Parkkipaikka, siitä luontopolku läpi metsän näköalatasanteelle, siitä kaponen polku lintutornille. Eipä se muuta tarvitse! Meillä oli kiikareiden ja lintukirjan lisäksi vähän naposteluevästä myös repussa ja aika kuluikin kuin siivillä siellä. Minut kyllä yllätti täysin se lumen määrä mikä metsässä oli joissakin kohtaa vielä jäljellä!

Samoilla poluilla meidän kanssa oli liikkeellä muitakin ihmisiä runsain mitoin, yksi lapsiperhe meidän lisäksi, muut olivat sitten aikuisia. Me nautittiin linnunlaulusta ja metsäntuoksusta, lapset oli jo tottuneita retkeilijöitä ja osasivat katsoa linnun nähdessään hienosti kiikareilla juuri oikeaan suuntaankin. Kaksi eri kotkaa nähtiin ja yksi haukka, sekä kymmenittäin sorsia, joutsenia, lokkeja, muutamia nokikanojakin ja kuultiin kiurun niin ihanan keväinen liverrys.

Tämä kevään hetki on kyllä ihan parasta aikaa luonnossa liikkumiseen, kun hyönteiset eivät ole vielä liikekannalla, mutta valoa ja eloa näkyy silti yllin kyllin.

Kotona vielä grillattiin, meidän ”pääsiäispaisti” oli tänä vuonna siis pihvien muodossa ja miehen tekemät rakuuna-lohkoperunat kruunasivat täpötäyden olotilan, jota tässä edelleen viettelen. Tosin kahvi taitaa tuoksua jo nenääni, joten lähdenpä hakemaan vähän virkistystä siitä. Ihanaa, kun on lauantai, vasta lauantai!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s