Ernomasen ihanaa, aa että…

 

20170428_114617

Täkäläiset sanoo, että ”ernomasta”, kun tarkoitetaan jotain erikoista meininkiä, sellaista mainitsemisen arvoisen kummastuttavaa, siis.  Sana ei täälläpäin tarkoita siis ”erinomaista”, vaikka luulla vois, mutta ei silti välttämättä mitään negatiivistakaan – vaan sellaista ernomasta. Tiedätte kai! ”Ernomasessa” on ollut minulle aina vähän sellainen itseironian himmeästi, mutta kuitenkin, havaittava sävy ja siksi olen aina siitä niin paljon tykännytkin. Ernomastellaan ikäänkuin itsellemme, kun ympärillä on jotakin ihmeteltävää, jota ei ensi näkemältä ihan pystytäkään tunnistamaan.

Ja nyt on kyllä ernomasta menoa (taas) ollut tässä minun elämässäni, sillä huomenna tulee tehtyä pariakin asiaa, jota en ole kuunaan elämässäni vielä tehnyt. Ja niistä sitten myöhemmin, ehkä jo huomenna tulee jotakin somen puolelle.

Menneinä päivinäkin olen kyllä tehnyt vallan niitä ernomaisuuksia, kun olen ollut Status Quon konsertissa (en ole ennen ja nyt oli vähän niin kuin viimeinen tilaisuuskin, kun oli jäähyväiskiertue – *sniisk*, ehkä en kestä, really guys?!) ja tuo konsertti oli tuolla Turun Logomossa, jossa en ollut myöskään ennen käynyt koskaan. Logomo saakin minulta (meiltä) kyllä korkeat pisteet kaikin puolin: siellä oli oikein viihtyisää ja palvelu ja toiminnot sujuvia. Ja ruoka todella hyvää, ette kai luullut että suursyömäri unohtaisi sen mainita.  Bändihän nyt oli tietysti ihan huippu, meni minun keikkakokemuksissani ihan sinne ykköseksi. Uskomatonta, mutta totta. En olisi viime kesän Brian Setzerin keikan jälkeen uskonut, että sen keikan ylittänyttä ihan heti löydänkään. Mutta jotenkin se vaan tärähti ihan suoraan jonnekin tuonne sisälle, eikä ole sieltä kyllä vieläkään lähtenyt. Onneksi. Toivottavasti ei ikinä lähdekään.

20170420_201334
Francis Rossi

 

20170420_201340
John ”Rhino” Edwards

 

 

20170420_200119
Andy Bown, Francis Rossi, Leon Cave, John Edwards, Richie Malone

 

Kohta saan viimeisen pyykkikoneellisen vielä ripusteltua koneesta kuivumaan ja sitten on aika mennä unten maille. Aamulla varhain noustaan tälläytymään ja sitten lähdetään koko lauantaiksi reissunpäälle. Ihanaa, jännittävää, kutkuttavaa, ehdottomasti sen vaivan arvoista – mutta silti mietityttää kaikki maalaisihmisten näkökulmasta mutkikkaat asiat, kuten miten aikataulut pitää ruuhkaisessa ja isommassa kaupungissa, löytyykö parkkitilaa ja mistäpäin, minkälainen keli meitä koettelee, kun mukana on myös iäkkäämpää väkeä – näitä normaaleita juttuja jollekin, mutta pitkän matkan takaa liikkuville on melkoisen haastavaa ottaa ihan kaikki mahdolliset vaihtoehdot huomioon, kun kädessä ei pientä käsilaukkua enempää voi kuitenkaan kantaa. Mutta eiköhän hyvänen aika tuostakin selvitä, joskus (väsyneenä) tuntuu vaan juuri nämä käytännön asiat muka niiltä hankalimmilta. Höpsöä, sinänsä, sillä jälkeenpäin niitä ei muista kukaan.

Loppuun lisäisin vielä sellaisen typerän ”teaserin” (joita kyllä itse inhoan niin paljon!, anteeksi!), että kerron sitten joskus, kun kertomisen aika on, kuinka minulla on viime päivät ollut sellaisten positiivisten asioiden virta päällä, että en enää oikein tiedä onko tämä edes todellistakaan loppujen lopuksi, mutta sillä ei ole tässä tapauksessa edes merkitystä, otan ilon ja riemun ja kaiken maailman rakkauden irti kun kerran sellainen on eteen tarjottu. Kun sitä on katsokaas tottunut tähän tavalliseen elämään, jossa citymarketin saapuminen paikkakunnalle on monen vuoden odotuksen  huipentuma oikein, niin mittakaava saattaa olla ihan toisenlainen kuin jollakin ison maailman ihmisellä. Ei minulla toki mitään huippusalaista ole meneillään, mitenkäs nyt minulla maalaismuijalla mitään sellaista, mutta muuten vaan niin kivoja asioita on tapahtunut ja olen vaan entistä vakuuttuneempi siitä, että ihan jokaisella on mahdollisuus toteuttaa mitä vaan, kun vaan on rohkea ja uskaltaa tarttua asioihin. Sitä se kyllä vaatii, niitä onnenpotkuja pyytämättä ei tule kuin todella harvoille ja valituille, mutta meidän muiden on huomattavasti helpompi tehdä todeksi asioita kun vaan tehdään ne. Jos kuulostaa yksinkertaiselta, niin sitä se onkin. On!

Kaikilla meillä on elämissämme varmasti hyvin erilaisia asioita joita toivotaan tapatuvaksi tai ajatellaan, että jos niin tätä haluaisin, tätä tekisin. Mutta en oikeastaan näe yhtään mitään mikä estäisi – olen juuri jutellut Googlen maajohtajan kanssa ja hän kertoi sellaisista asioista kuin lentävän auton prototyyppi , joten kuulkaas ihmiset: mikään ei ole mahdotonta.

20170425_083130 (2)
Antti Järvinen Googlelta kävi pitämässä oman kylän yrittäjille aamiaisseminaaria

 

Elämässäni on ollut myös kaikkea tätä, mitä ilman mikään ei tuntuisi miltään. Arkea, juhlaa, kotia, perhettä, kokousta, ystäviä, töitä!

20170425_114904

20170423_170450

20170423_150553

20170428_222810

20170423_145552

Näin mahtipontisin sanoin toivotan kaikille hyvää illanjatkoa ja viikonloppua – ja sitä vappua, jos ei satuta sitä ennen näkemään. Kirjoittaminen tänne on jotenkin todella haastavaa (olevinaan), koska melkein kaiken muun teen kännykällä päivisin, mutta tätä blogia en kuitenkaan mieluusti sillä kirjoittaisi (kun sana ihan tarpeeksi typoja näpyteltyä tänne tällä läppärin näppäimistölläkin). Joten jos päivittäisiä kuulumisia haluat seurata, niin tuolta sivusta löytyy painikkeet instagramille ja muille sosiaalisen median paikoille, joita päivitän huomattavan – jopa kiusallisen – tiheään tahtiin kyllä!

20170428_222216

Nähdään siis siellä tai täällä ja muistakaa hymyillä, se murtaa jäät!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s