Well hello hello…

Niin paljon on taas tapahtunut. Niin paljon.

20170727_200048

Jestas, että en edes tiedä mistä alkaisin. Enkä siis todellakaan kaikkea tänne edes latele, mutta silti, niistä jaettavistakin asioista täytyy vissiin vähän karsia.

Aivan ihanan mahtavan hyvää kuuluu just tällä hetkellä. En oikein muuten osaa sitä kuvailla, vaikka niin kovin kliseiseltä kuulostaakin. Olen siis kertakaikkisen innostuksissani ihmissuhteestani, jota tässä pikkuhiljaa viedään eteenpäin, koko kansan suurin piirtein pidätellessä henkeään ympärillä *hah hah*. Että joko se nyt ja koska se ja onko sillä ja eikö sillä vieläkään ole. Hold your horses!

20170729_205040

Ja ennen kuin kukaan mutrusuu ehtii kommentoimaan, niin sanon ihan heti alkuunsa, että kyllä vain: eron jälkeen voi, saa ja pitää uskaltaa solmia uusiakin suhteita, jos siltä tuntuu. Hitto soikoon, mitään ei saa jos jää kotiinsa koppaan maate, niin sanotusti. Ja todellakin, tässä nelivitosena voi tuntea samalla tavalla hullaannusta ja ihastusta ja sukkien pyörimistä ja perhosia kuin missä tahansa muussakin iässä. Ei se keski-ikäisen ihmisen arki siinä itsen ympärillä lapsineen, tiskeineen ja kauppalistoineen yhtään himmennä tunnetiloja, voin kertoa. Melkeinpä päinvastoin. Välillä pitää oikein ihmetellä, että olenko se tosiaan minä ja minun elämäni, joka tässä kaikkea tätä juuri paraillaan kokee. Että vieläkin saan osakseni tätä kaikkea, uskomatonta.

20170726_183745 (2)

On varmaan olemassa ihmisiä, jotka haluavat olla koko elämänsä yksin ja en minä itsekään mikään alituinen ekstrovertti välttämättä ole, kyllä minäkin välillä olen hyvin iloinen, että voin olla ihan omissa oloissani omine ajatuksineni tekemättä sitten yhtään mitään hetkeen. Mutta kyllä minä uskon siihenkin, että ihmiset on tarkoitettu kokemaan sitä hyväksytyksi tulemista, kiinnostusta,  läheisyyttä ja kaveruutta, saati kunnioitusta ja rakkauttakin, jota parisuhteessa toisille annetaan. Sellainen elämänmatkakumppanuus on jotenkin perustavaa laatua oleva tarve, näköjään, eikä se silti tarkoita millään tavoin, että pitäisi aina olla perinteisesti kylki kyljessä siinä perinteisimmässä parisuhdemallissa , siinä missä muiden ihmisten odotukset yleensä olettavat kaikkien aina jossakin vaiheessa lopulta olevan. Ja mikäs minä olen sanomaan mihin lopulta tässä itse kukin päätyy, mutta tällä hetkellä, kun toinen ihminen on valtameren toisella puolen, niin asiat laitellaan vähän erilaisiin mittasuhteisiin.

20170809_140313

Toisinaan saan kysymyksiä tähän seurusteluasiaan liittyen ja yleensä niissä kysytään näitä vakiojuttuja, jotka näyttävät ihmisiä kovasti kiinnostavan:

-Etkö sä suomesta ketään sitten löytänyt?

-Mitä kieltä te puhutte, eiks se oo kamalan hankalaa?

-Miten kukaan voi muka olla kenenkään kanssa, jos asuu eri maassakin?

Kiitos vaan kysymyksistä! Näihin voisin sillä tavalla yleisesti tässä vastata, että ihan samalla tavalla kuin kaikki muukin ihmissuhteiden syntyminen, niin tämäkin oli niin sanotusti tahdosta riippumatonta, haha, ei siinä etukäteen mitään raideria tehty, että mitkä on vaatimukset ja mitä ei edes oteta huomioon. Ihmisiin tutustuessa jotkut asiat vaan tapahtuu (tai vaihtoehtoisesti on tapahtumatta) ja siinä ei paljoa kotimaita mietitä. Ihminen itsessään on se joka merkitsee ja tästä päästäänkin sopivasti tuohon seuraavaan kielikysymykseen, sillä oikeastaan melko pian käy niin , ettei edes huomaa että ollaan äidinkieliltä eri lähtökohdista. Ei siinä missään koulun englannintunnilla istuta kielioppikäänteitä miettimässä , vaan yksinkertaistettuna koitetaan saada sanoma perille. Kieli on siinä ikään kuin vain välikappale, eikä siihen enää edes kiinnitä huomiota kun asia on niin paljon tärkeämpi, heh hee. Joskus sen sijaan, kun tässä lasten kanssa arkea elellessä nuo kodin ulkopuoliset kontaktit eivät ole mitään valtaisia noin muuten (varsinkin kun oli kesäloma),  sitä huomaa että kaupan kassalla pitää pinnistellä löytääkseen suomenkielisen lausahduksen aikomansa englannin tilalle. Myös vieraan kielen jatkuva kuuleminen on kehittynyt niin, että en enää käännä sitä päässäni suomeksi, vaan ajattelen menemään ihan sillä vastaanotetulla kielellä. Että jos ei muuta, niin kielitaito ainakin on se mitä tästä käteen jää *murjaisi vitsin hän*.

Sitten se ehkä vaikein asia joillekin ymmärtää, kuinka voi edes ajatella olevansa jonkun kanssa jos ei heti ole postilaatikolla molempien nimiä siihen liimaamassa. Tuntuu, että tässä hektisessä ja nopeatahtisessa maailmassa ihmiset vaativat todella nopeita käänteitä vähän kaikkeen ja sellainen leppoisan odottava suhtautuminen asioihin ei  ole oikein suotavaa, siinä täytyy olla jotain vikaa! Ajatellaan ollaanko sitä edes tosissaan, onko tuo nyt edes mitään pysyvää, voiko tuota saada koskaan edes mitenkään järjestettyä?!

No voin kertoa, että järjestettävää kyllä riittäisi, enemmän kuin aivoissa ajattelutilaa, mutta onneksi tässä on elämää sen verran tarpeeksi nähneet ihmiset kyseessä, että molemmilla riittää kärsivällisyyttä ja tulevaisuudenuskoa siihen, että kaikki järjestyy parhain päin kuten ovat järjestyäkseen, aikanaan ja sillä tavalla, kuin on tarkoitettu. Suosittelen muuten kaikille , moniko mahtaa olla edes tutustunut siihen kumppaniinsa niin perin pohjin kuin kilometrin mittaisissa keskusteluissa ja kirjoituksissa ja keskusteluissa täällä on tehty. Monesti se fyysinen viehättyminen on pääosassa ja sen jälkeen alkaa arjen askareet viemään mennessään sen tuoreemmankin parin. Kun keskityt kuule kertomaan mielipiteesi jostakin, musiikista, politiikasta, maailman tapahtumasta, jostakin perustelusta jollekin elämänvalinnallesi, niin siinä oppii vähintään yhtä paljon itsekin itsestään samalla kun toiselle itseään lähtee avaamaan. Aivan valtavan antoisaa, josta olen todella kiitollinen. Elämäni on muuttunut tänä vuonna aivan valtavasti ja vaikka menneisyys on taival joka kuului juuri sille paikalleen missä olikin,  niin aina on hyvä oppia itsestään ja ympäristöstään myös uutta. Joka päivä, jotakin.

Olen ihan mielettömän tyytyväinen juuri nyt tähän kaikkeen, lapset ovat aloittaneet koulunsa tältä syksyltä ja pian pyörähtävät kaikkien odottamat harrastuksetkin taas liikkeelle. Itse aloitan myös taipaleeni lautakuntatyössä tuossa kunnallispolitiikan parissa ja aina kun aikaa ja fiilistä riittää, niin urheilen hiki tirsuen.

20170725_141807

Kaikessa eksoottisuudessaan elämäni onkin siis hyvinkin tavallista ja normaalia, sitä ihan parasta.

 

Ihanaa alkanutta elokuuta kaikille, olkaa tehokkaita, olkaa rakastavia, olkaa iloisia, olkaa tunteellisia, olkaa armollisia, olkaa omia itsejänne. Nähdään taas!

 

5 kommenttia artikkeliin ”Well hello hello…

  1. Ihanaa, että sulla on kaikki hyvin! Välillä on kiva kuulla positiivisia asioitakin, kun tuntuu että nykyään joka tuutusti tulee vaan kaikkea negatiivista ja kaikkia vaan elämä potkii päähän! Ihanaa elokuun jatkoa sinnekkin 😍

    Tykkää

    1. Kiitos Riikka! Joskus sitä huomaa itsekin kirjoittavansa muka helpommin kaikesta ikävästä, suomalaiseen tyyliin ei meinaa sopia hyvän korostaminen, mutta uskon sen hyvää tekevään voimaan niin paljon, että uhallakim hehkutan ❤ *halaus*

      Tykkää

  2. Kyllä, elämä on elämistä varten ❤ Menneestä opitaan ja se jää sinuun, mutta aina voi valita mihin seuraavan askeleensa risteyksessä astuu.
    Ihana, nähdään pian?

    Tykkää

  3. ❤❤Ihanaa, että olet onnellinen❤❤Kaikkea hyvää syksyysi🍁🍁Lapsille kivaa kouluvuotta 😍

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s