Long time no seen – messumuija turinoi

IMG_20171005_190120_996

No niin. Kirjoitan tätä postausta junasta matkalla Brandesta Kööpenhaminaan. Ollaan siis täällä Tanskan maalla päättelemässä työreissua ja kotimatka ikäänkuin alkanut. Naapuripenkissä mieshenkilö kuorsaa oikein kunnolla ja toinen mieshenkilö taasen näpyttää konettaan kun sai sen taas toimimaan kaadettuaan termaristaan kahvia siihen päälle tuossa hetki sitten. Kollegani lueskelee lehteä, juna puksuttaa läpi aurinkoisen tanskalaismaiseman. Idyllistä. Mutta onko tämä kaikki yhtä glamouria ja luksusta, kuljetaan tärkeän näköisinä paikasta toiseen ja lillutaan vaahtokylvyssä hemmottelemassa hipiää?

Olen ollut nyt parisen viikkoa reissun päällä kohta, kävin kotona päivän verran kääntymässä toki siinä välissä, toisin sanoen pesemässä pyykkiä ja täyttämässä jääkaappia. Muu elämä kun ei lakkaa olemasta tai suoriudu olemisestaan itsekseen vaikka kuinka äidillä olisi kaikenlaista. Myöskään kotiinpaluu ei tarkoita punaisia mattoja ja palautumisvuorokausia, vaan suoraan siihen arjenpyörään hyppäämistä. Ajattelin tässä vähän päällisin puolin avata mitä kaikkea minun reissaamiseni esimerkiksi on pitänyt sisällään.

Ensinnäkin matkavalmistelut. Liput lennoille, juna-aikataulut, miten siirrytään paikasta toiseen kohteessa, mistä sinne voi ostaa lippuja, minkälaiset välimatkat on, paljonko ne tulee maksamaan, paljonko varaan aikaa siirtymisiin ja mahdollisiin ongelmiin matkan varrella, jotta olen määränpäässä sovittuun aikaan. Valuutanvaihdot, hätävarasuunnitelmat, passi, puhelinnumerot, osoitteet. Kohdemaan kielellä muutaman sanan opettelu jos englanti ei vie perille asti tai jos se ei ole käytettävissä oleva kieli ensinkään.

Matkatavarat. Itse pakkaan käytännön syistä vain käsimatkatavarat mukaan. Suuri jipiihuuto siis keinokuituvaatteille, jotka eivät vie juuri mitään tilaa, eivät paina laukussa ja jotka eivät rullattuina rypisty vaan ovat käyttövalmiita sellaisinaan sieltä poimittuina. Kenkiä aina kahdet: toiset jalkaan ja toiset varalle, sillä jos jalkine päättää räjähtää kesken reissun niin kovin pitkälle ei yksinään pääse yhdellä kengällä apua hakemaan. Myöskin kannattaa naisihmisenä huomioida, että kasseja pitää pystyä ja kyetä nosyelemasn ylähyllyille ja loikkimaan portaikoissa yms. että jos ei tunne oloaan kotoisaksi peräpäätä vilkutellen hameensa alta, niin housut lie ihan järkevä asuvaihtoehto. Sama kannattaa huomioida kengissä: jos et ole tottunut koroilla pistelemään kotonakaan, niin ei se siellä matkaa tehdessä ainakaan helpommaksi muutu. Itselläni on aina sekä ”mukavat” että fiinimmät kengät messissä. Molemmat sellaisia että tarvittaessa pystyn toimimaan niillä ilman että ilmestyn ikäänkuin mekko+lenkkarit yhdistelmässä ihmisten ilmoille.

Sitten kun on nämä kaikki valmiina, niin enäähän ei tarvitse kuin lähteä? No jos on perheellinen kuten minä, niin matkassa on muutakin järjesteltävää yllin kyllin. Lasten koulujutut, vaatteet, kuskausaikataulut harrastuksiin, onko jollakin hammaslääkäri juuri silloin, kellä olikaan liikuntatunnilla uintia, menikö joku metsäretkelle. Kaikki ylös ja tiedoksi asiasta vastaavalle. Viimeiseen asti myös ne kotihommat ovat siinä käsillä: tiskit, aamupalat, imuroitavat koirankarvat, repsottavat pihahommat.

Aamuvarhain sitten minäkin laitoin porukan koulutielle ja lähdin sitten sähköpostia vilkuillen junalle. Kolme junaa ennenkuin olen edes lentokentällä. Jos aikaa on, niin jotain syötävää naamariin kun lähtöportin sijainti on tarkustettu. Jos on kiireempää, niin monta tuntia sitten nautittu kotikeittiön aamupala on se ainoa sapuska koko reissulla. Jonotus koneeseen, ahtautuminen paikalle ja kahvitarjoilun ja mustikkamehun jälkeen laskeutumisen odottelu . Kohteessa ulos ja seuraavan siirtymisen suunnittelu. Tässä vaiheessa sitä viimeistään arvostaa kylttejä kuulkaa! Mitä enemmän, sitä parempi.  Kiireessä ei todellalaan halua kulkea jotakin umpitunnelia satoja metrejä väärään suuntaan vain siksi ettei missään lue mitään minne se vie tai ei vie. Englanti saakin tässä pointsit kylttien käytöstä, Tanska ison miinuksen. Onneksi aina voi kysyä, mutta päivänselvää ei ole että vastaus tulee sinun hallitsemallasi kielellä. Google on myös matkalaisen hyvä kaveri, jos vaan nettiyhteys pelaa. Kannattaa siis satsata yhteyteen, varmistaen myös kotona etukäteen kuvakaappauksilla tärkeimmät karttapaikat ja aikataulut.

Matka hotellille saattaa kestää lennon jälkeen mitä vain tunnista puoleen vuorokauteen, messujen aikaan lähes kaikki seudun hotellit ovat käytössä ja vuotta aiemminkaan varaamalla ei välttämättä saa paikkaa sama kaupungin majoitusliikkeestä. Niillä on kuitenkin mentävä mitä on! Itse olen ollut hotellihuoneeseen päästyä yleensä niin poikki, että olen suihkun jälkeen kaatunut suoraan petiin. Edelleen usein se omakeittämä aamukahvi ainiana päivän ateriana matkassani.

Messuaamuina herätys on ollit viideltä viimeistään, valmistelut, aamiaista sitten kun sitä on ollut tarjolla ja sitten erilaisilla kulkuneuvoilla kohteeseen. Ensimmäiseen aamuun kuuluu messuständin rakentaminen, siis lavan purku, esittelytaulujen ripustus, mallikappaleiden järjestely ja esitteiden esille laitto. Lavat pitää saada näkyvistä piiloon ja mieluiten se rasituskin omalta naamalta, eli punaa huuliin ja tukka ojennukseen vielä äkkiseltään. Sitten alkaa se varsinainen työpäivä, jossa kohtaat ihmisiä kysymyksineen, useine eri kansalaisuuksineen ja vieläpä moninaisine selontekoineen. Sitä pitää osata olla palveleva, ystävällinen ja asiallinen samaan aikaan kun omassa päässä pyörii kaikki masilmsn kielten kännlsohjelmat ja ymmärryksesi pinnistäminen saattaa olla huipussaan monta tuntia. Jossakin välissä kahvia ja vettä , kiireisenä hetkenä tiskin takana, kollegan suomin hetkin jopa tuolilla istuen ja pöydän ääressä nautittuna. Päivä jatkyu näin sinne iltaan asti ja sen jälkeen matkustus hotellille ja olisi ikäänkuin sitä omaa aikaa. Minun tapauksessani tarkoittaa lasten kouluasioiden järjestelyjä, kuulumisia, jalkojen lepuuttelua ja jonkinlaisen ruuan etsimistä. Unta ei tarvitse odotella sellaisen 19 tunnin hereillä olon jälkeen. Näin se sitten jatkuu kunnes on viimeinen päivä messuilla, se päättyy purkutöihin, lavan pakkaukseen ja sen kotimatkalle lähettämiseen. Itse hinaudut hoippuen kohti hotellia, otat ehkä muutaman kuvan tienoosta jotta muistat jälkeenpäinkin missä kävit ja sitten valmistaudut kotimatkaan, joka mitä todennäköisimmin alkaa aikaisin. Minä heräsin viideltä aamulla, suihkun jälkeen poltin korvani hiustenkuivaajalla, hotkaisin aamupalan ja kasasin kamani laukkuun. Kävelin läpi nukkuvan pikkukaupungin asemalle ja istuin tähän junaan jossa paraikaakin olen. Luksusta on toimiva netti ja latauspistoke. Nykyään sitä täytyy varjella akun varaustakin jos ei ole varma lataamismahdollisuuksista matkansa varrella.

Meillä on tässä vielä jonkin aikaa ennen Kööpenhaminaa, kuorsaava mieshenkilö on herännut torkuiltaan ja maisemat ovat vaihdelleet pelloista merinäkymään kun mentiin Ison Beltin siltaa pitkin huiman kauan. Junamatkustaminen kyllä näyttää maisemia eri tavalla kuin mikään muu, joten suosittelen kyllä, minä nautin kaikesta väsymyksestä huolimatta juuri tästäkin. Kotona olen tänä iltana kello yhdestoista aikaan luultavasti, jos hyvin käy ja ehdin jokaiseen aikomaani bussiin ja siihen viimeiseen junaankin. Siinä sitten varmasti hetken silmittelen ja jakeken tuliaisia , uni ei kovin pitkäksi aikaa luokseen kuitenkaan sielläkään päästä, sillä tiedättehän te lapsiperheen lauantaiaamut, ei ne kukaan silloin nuku!

 

Tälläiset reissut minulla, viime viikolla kotiuduin sunnuntaiaamuna ja lähdin siis maanantaina tähän reissuun. Viikonlopuksikin on ohjelmaa luvassa, niitä voitte seurata sitten Instasta jonne päivittelen kuulumisia ahkerimmin.

Taidanpa kaivaa omenan laukustani ja syödä srn, jotta jaksan taas muutaman tunnin eteenpäin. Sähköpostit odottanevat selaamistaan kentälle asti kun tämä junan töyssytys tekee tästä hieman haastavaa kirjoitella.

Tässä sait pienen kurkistuksen minun työni syvyyksiin, tokihan se on paljon muutakin, niitä toimistopäiviä ja kotona illankorvalla tehtyjä raportteja, kuin sitten näitä reissujakin.

(P.s. kuvat eivät tahtoneet siirtyä, mutta niitä on Instassa ( larissakulmala ) ja myös siellä storiesien puolella aina jotakin. Seeya!)

20171005_131702.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s