Etäsuhde – uhka vai mahdollisuus?

20171125_201529.png

Tästähän melkein kaikilla on jonkinmoinen mielipide, niilläkin (ja heillä varsinkin) jotka eivät koskaan ole sellaisessa olleet. Yleisimmin sanotaan ”en kestäis” ja ”onko se nyt mikään parisuhde edes” ja ”minkä takia pitää jostain kaukaa itselleen joku hakea” .

Ihan ensimmäiseksi: jos sanot että ”pitääkö joku hakea”, niin oletkohan koskaan ollut rakastunut, oikein kunnolla. Jos olisit, niin tietäisit, ettei se ole ihmisen omissa käsissä, kun kunnolla rakastuu. Se vain tapahtuu. Toki siihen voi olla vastaamatta tai siihen reagoimatta mitenkään käytännössä, mutta silti se tunne on. Ei se katso aikaa eikä paikkaa eikä koordinaatteja. Ja hyvä niin. Rakkaus voi siis odottaa jokaista ihan missä tahansa! Sehän on valtavan hieno asia!

Ja mitä siihen kestämiseen tulee, niin yllättävän paljon sitä on valmis joustamaan , kun ei ole muita vaihtoehtoja. Ehkä se vaatii tietynlaisen ihmisluonteenkin, että on valmis antamaan jollekin sellaiselle mahdollisuuden kaikista käytännön kommervenkeista huolimatta.

Minä olen ajatellut näitä seuraavia asioita sellaisina ratkaisevina, tämän etäsuhteilun tiimoilta:

-Puhu niin kuin puhuisit ihmiselle joka on edessäsi joka päivä. Älä hienostele tai koreile, älä myöskään säästele asioita vain siksi että ei olisi hyvä pilata harvoja yhteisiä juttuhetkiä millään nalkuttamisella tai muulla jupinalla. Suhde kehittyy aitona ja omana itsenään, kun siinä ollaan aitoja ja omia itsejään.

-Kaivele mielesi syövereistä kaikki ne adjektiivit mitä et ole ennen ajatellut koskaan käyttäväsi ja käytä niitä kuin viimeistä päivää. Kun koko tunneskaala ja ihmisen elämän kirjo on ikään kuin oman kommunikoinnin varassa, sitä on osattava puhua (tai kirjoittaa, tai sekä että).

-Luota, mutta sano myös ilmoille ne negatiiviset ja epävarmat olotilat. Kenenkään ei tarvitse olla vapaamielinen vähätvälittäjä, edes etäsuhteessa, jos ei sitä aidosti ole muutenkaan. Saa sanoa, että on mustasukkainen. Saa sanoa, että huolestuttaa missä toinen milloinkin kulkee. Ja pitää saada tuntea että näillä kaikilla on merkitystä myös sille toiselle.

-Edetkää suhteessa juuri sitä vauhtia, kuin se juuri teistä hyvälle ja oikealle tuntuu. Kenenkään ulkopuolisen asia ei ole arvostella sen kummemmin äkkinäisempiä kuin hitaampiakaan käännöksiä. On tyystin teidän asianne miten nämä asiat ajattelette järjestää.

-Suunnitelkaa tulevaisuutta. Harva haluaa olla epävarmuudessa kovinkaan pitkään, jos tunteet ovat kuitenkin ihan yhtä suuret (jos ei suuremmat) kuin naamakkainkin tapahtuvissa suhteissa. Yhteinen päämäärä myös sitoo pariskuntaa yhteen ja on käytännön osoitus siitä, että tähän ollaan sitouduttu.

-Joustakaa, mutta älkää tehkö siitä asetta toisianne vastaan. Jos aikaeron vaikutuksesta toisella on aina liian myöhäinen ilta ja toisella aina liian varhainen aamu, niin älkää tehkö valvomisesta uhrautumis-kilpailua, vaan antakaa toisillenne myös hellyyttä ja huolenpitoa kunnon yöunilla ja vaikka kuinka syvällisiä herkistelevillä sähköposteilla.

 

Mutta vaikka kuinka haasteita riittää – ja niitä hieman erilaisia kuin muuten ehkä tavallisessa ihmissuhteessa jossa nähdään toisia päivittäin – niin etäsuhde on myös toisenlainen mahdollisuus , jos sitä osaa ja haluaa katsoa oikeanlaisesta näkökulmasta.

-Sinulla on mahdollisuus miettiä itsestäsi asioita joita et ehkä ole ennen tullut ajatelleeksikaan, kun selität itseäsi ja tapaasi elää sille toiselle, joka ei käytännössä koe sitä kaikkea siinä kanssasi. Joka päivä perustelet ikään kuin myös itsellesi miksi olet tässä, miksi haluat tätä, miksi tämä on kaiken arvoista. Siinä luodaan arvopohjaa pidemmälle kuin vain seuraavaan hetkeen.

-Teillä on mahdollisuus antaa itsestänne toisillenne sellaista ikään kuin sisäpiirin tietoa, joka muuten ihmissuhteiden alkuhuumassa saattaisi jäädä vallan kertomatta ja tulla joskus esille jopa vasta aikojenkin päästä. Monet parisuhteet sujahtavat nykyään myös melko nopeaan siihen arkisen elämän tahtiin, jossa toiseen tutustuminen ikään kuin pysähtyy siihen alkuhuumaan ja sen jälkeen sitä päivitellään vasta seuraavan ryppykohdan sattuessa kohdalle kenties.

-Yhteisten hetkien arvo nousee sellaisiin sfääreihin, ettei sitä pysty muut ihmiset koskaan milloinkaan käsittämäänkään. Kun siinä toisen kohtaamisessa on kaikki.

 

20171125_110914.png
Kuva Googlesta

 

Sellaisia ajatuksia minulla tästä. Kaiken tämän ihanan keskellä, kun suunnitellaan yhteistä arkea, kun se on tuossa kulman takana ihan. Kun elämä on kaikessa haastavuudessaan niin paljon täynnä hyvää, ettei osaa oikein sanoakaan.

Lisää ihan pian, tuskin maltan odottaa.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s