Under pressure -Painehan se siellä pakottaa

20171219_152815

Lähiömutsi kirjoitti niin hyvän kirjoituksen (käykääs lukemassa!!), että piti ihan tulla huutamaan tänne, että juurikin näin! Ja piste ja huutomerkki! High five! Läpyt! Jamitänäitänyton!

Tosin en ole itse mikään ammatikseni bloggaava, en päivitä kuutta kertaa viikossa, enkä muutenkaan tuota oikeastaan minkäänlaisia laatukriteerejä täyttävää sisältöä – mutta silti olen juuri paininut ihan saman pärskeleen ongelman kanssa. Kun sitä alkaa ajattelemaan kelle tässä kirjoittaa, niin kirjoittaminen muuttuu ja mitä todennäköisimmin huonompaan suuntaan. Alkaa joka lausetta kiertämään ja kaartamaan ja miettimään kuka mitäkin tästäkin voi taas sanoa. Minä en kyllä juurikaan saa blogin ulkonäöstä (koska sitä ei ole?) juurikaan palautetta, mutta sisällöstä  – tunnetaan myös nimellä mun elämä – kylläkin.

Siis anteeksi nyt vain. Eikun vedän takaisin. En pyydä anteeksi. Vaan sanon, että kuulkaas nyt. Tämä on blogi. Jos esitän kysymyksen, niin sen todennäköisesti tunnistaa lauseen perässä olevasta kysymysmerkistä – tästä näin ” ?” – jos ei sitten ole kyseessä ihan retorinen pohdinta, kuten luultavammin aika usein onkin. Muuten tämä blogi on kerrontaa. Kerrontaa! Kuhan höpäjän siitä ja tuosta! Mielipiteitä saa kyllä esittää ja erilaisempiakin kuin mun omani ovat (pyydän harkitteen kuitenkin pariinkertaan että mitä kaikkea sitä kannattaa sitten koittaakaan mulle myydä ajatuksenaan, mutta hyvät lupaan lukea ihan ajatuksella jos toisellakin), mutta kaikenlainen arvostelu joka kohdistuu ihan itse mun elämääni, niin se on ihan nou nou! On! No niin. Sanoinpas sen.

Kun joka helkkarin tuutista aina hoilotetaan, että jos ittees väkisin esille tyrkit niin pitää vaan kestää. No eikä kyllä pidä. Ei yhtään sen enempää kuin sunkaan. En minä kurki nenä lintassa kenenkään ikkunoiden takana, että ei kuulkaa, nyt mun mielestä toi iltapalapöytä ei ole ihan sillälailla katettu, että olis niinku kiva mun silmään. Että korjatkaas kipin kapin ettei tartte täällä ihmisten hävetä. Tai rupeenko mittaileen kaupan kassajonossa pariskunnan pruhjuhousuisempaa puolta ja loihen lausumahan siinä, että ei kyllä mun mielestä tää erkki oo sulle kuule ny ihan oikee mies, kun eihän se osaa ees seistä niin että varpaat näyttäs ees pikkasen vertaa samaan suuntaan. Haahuilee tossakin niin kuin omistais koko kassajonon ja ettei vaan haisis kuule lounaspaikan ruuankärylle, etkö sä siis oo sille ruokaa ees viittiny laittaan, vaikka oot kuitenkin tommosen elätin ittelles hankkinu. Vai ookko sää sen kans kun sillon rahaa? Ekkai. Kun ulkonäön ja sisäsen kauneuden.

Tai ihan vaan randomisti jotain muuta vastaavaa.

Ihmisiä ei arvostella. Perhettä ei arvostella. Mun elämänvalintoja ei arvostella. Minuakaan ei nin tarttis, mutta jos välttämättömästi haluat, niin siitä vaan. Mutta mun valintoja ei. Tiedän että en ole mikään kukkanen, äänikin on kova kuin itte perkeleellä ja hermot kun menee, niin siinä kaatuu mettää ja lakoo viljaa ihan vaan pelkän hengityksen voimasta. En myöskään ole mikään jees-tyttö (muija) enää, sanon kyllä rohkeasti (okei, vähän ääni saattaa väristä, vielä joskus) ei jos ja kun siltä tuntuu, sillä neljäkymmentäviisi vuotta on mielestäni ihan nätti aika harkita että sanooko ja pistää nyt niinkun toteen. Ja sanoa. Tarvittaessa. Yllättävän usein onkin kyllä tarvittu.

20171211_141507

Minä myös aika reippaasti elän omannäköistä elämääni, ihan viit välittämättä siitä onko se jonkun mielestä sopivaa tai ei. Niin kauan kuin kukaan ei hääri täällä maksamassa mun laskujani ja pyyhkimässä mun per.. sikkaposkiani, niin sovitaanko että tää olis niinkun mun elämä, josta mä määrään ihan vaan ittekseni? Joo, niin munkin mielestä olis reilua niin. Ja tiättekö, vielä reilummaks muuttuu, kun tajuatte, että teillä on nää ihan samat mahkut! Lupaan ja vannon, etten tuu mitään nurputtaan, korkeintaan annan mukavat väliaplodit vaikka, jo anna palaa vaan vaikka joka viikko eri m.. ehumakuja. Ei niitä lasketa.

Nyt kun tätä mun kirjoitusta tässä katselen, niin ei tästäkän kyllä mittään tullu, mutta onko sen sitten niin väliäkään. Tulipahan tehtyä ja nyt onkin sitten aika mennä ettimään jotain kahdeneuron viihdykettä huomisiin pikkujoulupaketeihin koululle. Kertaa kolme. Hyvä äiti hoitaa kaiken tietysti ihan ajoissa, vielä paree jättää viimetippaan koska silloin ne parhaimmat päätökset tehdään, pienen puristavan paineen alla.

Viettäkäähän vilikas jouluviikko itte kukin, en lupaa tulla linjoille ihan just takasin, mutta kun näin nyt menin tässä sanomaan, niin luultavasti roikun täällä ihan vaivaksi asti. Ans kattoo ny.

Ny sitten semmonen jouluinen halaus kaikille kivoille, jokka ei haise valkosipulille tai muuten sillälailla (ihmismäisesti) pahalle, (valkosipulille saa haista jos oon ittekin sitä syöny, tää poikkeuksena mainittakoon) , sellanen vähän kauempaa suoritettu heippaus sitten niille muille tervehdittäville ja joillekin saattaa heilahtaa jopa sormikin vähäsen, ei ikinä tiä. Täh. Mitä sä luulit. Peukkua mä tarkotin! Tietenkin. 

20171219_181416

 

 

 

6 kommenttia artikkeliin ”Under pressure -Painehan se siellä pakottaa

  1. ❤❤👍👍Niin hyvä kirjoitus ja samaa mieltä👍👍❤❤🌲🌲🎅🎅Ihanaa joulunodotusta sulle ihana ystis🎅🎅🌲🌲

    Liked by 1 henkilö

  2. Mää nyt niiiiin hirveenä tahtoisin nähä sut pian ja halata oikkee lujasti 😍😍😍 Nää sun jutskat on hyviä, ne kertoo elämästä, sun elämästä. Ei kenenkään muun. (Piste) Nautitaan elämästä, se on annettu meille elettäväksi ihan itselle, nii ja kaikilla on siis ihan oma elämä.
    Oikein mahtia ja rentouttavaa Joulua sulle ihanuus ❤💖

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s