Ihastuttaa ja v… ihastuttaa

 

 

20180328_102106
Kotona töitä tehdessä on hyvä pitää kaikki tärkeimmät tarvikkeet aina hollilla 🙂

 

Olispa hienoa, kun aina olis vaan se kyky katsoa kaikesta ne positiiviset puolet. Se ei ole todellakaan (minulle) mikään itsestään selvänä automaationa tuleva luonteenpiirre, vaan se tarvitsee kyllä aktiivista työskentelyä koko ajan pysyäkseen yllä. Aina ei vaan löydy sitä intoa siihen työskentelyyn…

Ihanaa kun on kevät ja aurinko (melkein aina) paistaa. Mutta että kaikki, siis kaikki, ryönä ikkunoista oikein loistaa näkyvillä sen mukana pitkin sitä auringonpaisteista päivää. Ja ei, en ole mikään tehomuija joka klääpii ikkunat läpi talven aina kun niihin jotain pientäkin tirhamaa tulee. Ehei. En edes tajua, että siihen maailmanlopunpimeyden aikaan jotain ikkunoita edes on olemassaan, kun ei niistä valoa ainakaan sisälle tule.

 

20180324_194753
Nykymukulat piirtää netistä saamiensa ohjeiden mukaisesti , joten onko se sitten pahasta aina jos sieltä itselleen tekemistä etsiskelee, häh

 

Ihan kiva, kun on niin paljon kaikenlaisia sähköisiä menetelmiä, vempaimia ja yhteyksiä joilla voi tehdä mitä vaan ja missä vaan, mutta onhan se nyt yks perkele että niissä ei tarvitse edes olla mitään suurta vikaa, vaan ihan pelkkä hidas junnaaminenkin riittää ja jo on puolet tämän päivän hermojenkestävyydestä menetetty. Joskus kaikki sujuu kuin tanssi vain ja sitä liitellään liitetiedostoja ja lähetellään meilejä posket lommollaan pitkin maailmaa vaikka vessanpytyltä kännykän voimin. Sitten on taas näitä päiviä, että on kaikki mahdolliset koneet otettu avuksi ja silti ei meinaa mikään kulkea eteen eikä taakse. Että minä varsinkin tykkään näistä töksähdyksistä, kun joku sovellus ilmoittaa ettei ole jotakin asiaa tehnyt ja teet sen sitten raivokkaasti uudelleen (ja uudelleen…) ja arvaatte kai, olihan se sen tehnyt jo ihan ensimmäiselläkin kerralla. Tämä oli joskus se minun hätäisen luonteeni kompastuskivi tulostimien kanssa (tiedättehän, kun sitä ”tulosta” nappulaa on niin kiva klikkailla varmuuden vuoksi useampaan kertaan jos ei nanosekunnissa ala printteri rutisemaan ja hönkäilemään), useampikin kerta on tulostin sitten todellakin saanut hönkäillä henkensä edestä, kun sen seitsemänsataa painallustani on lähtenyt masiinasta tulemaan. Aika kauan kesti ennen kuin hoksasin etsiä ”keskeytä tulostus” -kohdan sieltä asetuksista…

 

20180324_173623
Uuden puhelimen tarkennustoiminnot vielä vähän hakusessa , kun ei sitten tarkentanut mihinkään

 

Ihanaa on sekin, kun pipottomuus saa päänahan huokailemaan onnesta ja psoriasiksen oireet ikään kuin lähtevät helpottamaan ja tasan samalla ryminällä siitä johdannainen (älkää kysykö miten, lääkäri sen ihan itse totesi) aikuisiän akne taas puhkeaa iloiseen keväiseen loistoonsa. Saakeli kun aina sattuu (kyllä, akne sattuu) ja aina näyttää läiskikkäältä. Joskus sitä vaan haluaa olla senverran pinnallinen, että toivoisi edes yhtä kokonaista viikkoa ihan normaalin ihon kanssa. Toiveajattelua.

Sitten on tämä valon lisääntyminen ihan muuten vaan. Ihanaa ja kamalaa. Huusholli näyttää kulahtaneelta, sohvanpäälliset kirjavilta, lattiat naarmuisilta ja aikansa eläneiltä, koko sisustuksen yritelmäkin ihan kamalalta. Toki sitä säästää sähkössä kun ei tarvitse valoja koko päivää loimotuttaa ja lämmityksessäkin , kun arska kuumottaa niiden likaistenkin ikkunalasien läpi huoneet tukalan kuumiksi.

20180320_114408

Mutta kun koiranpenteleeseenkin on iskenyt kevätvillitys (kyllä, juuri se missä on muijat mielessä ja nesteet liikeellä) niin tämä sisustus senkuin pelkistyy päivä päivältä, kun saan selkä vääränä kuskata rompetta pesuun, varastoon, jemmaan, roskikseen. Ihan ei meinaa hermot kestää kuulkaa niitä merkkailujälkiä pitkin poikin. Ei mulla tälläistäkään koiraa ole kyllä kuunaan ollut, mutta nytpä on.

Sitten on vielä tää ihana väsymykseni josta taisinkin jo avautua aiemmissakin postauksissa, ei paljoa helpota, että unettomuus iskee taas päälle kuin höyrylaiva. En tiedä montakokymmentä kertaa viime yönäkin olin hereillä, pienen hetken vaan, mutta sen verran kuitenkin että rytmi meni persauksilleen ja nyt olen selkä jumissa ja silmät puolitangossa.

 

20180328_094238
Tääkin rento hetki keskeytyi suurinpiirtein heti kuvan ottamisen jälkeen, kun sähkömies tulla tupsahtikin paikalle ilman oottelimisia!

 

No mutta kaipa tää tästä iloksi muuttuu, tai siis enhän minä tätä surunakaan pidä siis mitenkään, mutta jos nyt edes nukkua sais, niin aika hyvin olis jo. Siistimpi huusholli siihen, niin olisin jo ihan onneni kukkuloilla.

Mutta kuulkaa. Huomenna on yhden lapsosen synttärit täällä ja oon ihan fiiliksissä, tänään leivon vielä kakkupohjan ja huomenna sitten kaikki vaan laitetaan niin kuin kasaan ja esille. Illalla meen käymään yhdessä kokouksessa ja pari poikaa eilen ilmoitti, että he tekee ruokaa sillä välin. Aika mahtavaa! Se pikkunaskalien ottaminen mukaan köökkihommiin siis tuottaa ihan oikeesti  tulosta ja pienistä jauhelihan hämmentäjistä on kasvanut ihan peruskokkaukset handlaavia koululaisia. Kämpän kulahtaneeseen talvenjälkeisilmeeseen auttaa melkovarmasti Ikea, joten mikäs murhe meillä kellään nyt olis mistään.

 

20180327_085712
Lähikauppa, josta saa aina jotain, jos ei sitä mitä lähdit hakemaan niin varmasti jotakin muuta kuitenkin!

 

Vaan mikäpä auttaa siihen olotilatukseen, kun huomaat että ulkona pyryttää täysillä lunta juuri nyt!? Voi kevään kekkulit. No jos ei kahvi auta , niin sitten ei mikään!

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s