Raikas tuulahdus suoraan perheestä

Olen saanut kuulla miehiltä suoraan, kuinka raikas tuulahdus olen naisten joukossa, koska minua kiinnostavat muutkin asiat kuin lapset ja että en ole ”tiineenä” joka vuosi.” lltalehti.fi , 28.4.2018 

Tässähän ihan tuli herättyä blogikoomasta ja kavuttua tänne ihmisten ilmoille älisemään. Tuosta kyseisestä lauseesta joka tuossa on lainattuna (ja joka minusta kertoo vain ja ainoastaan siitä yhdestä ja ainokaisesta lauseen sanojasta, ei todellakaan naisista yleisesti, eikä muuten miehistäkään) voisin tietysti sanoa kaikenmoista, mutta lähdenkin nyt vaan kertomaan oman kantani asiaan.

Meinaan en ole kertaakaan kohdannut työelämässäni sellaista hetkeä, että kukaan sanoisi tai edes antaisi ymmärtää että äitinä olisin jotenkin elähtäneempi tuulenpuuska siinä ah niin mukavassa aftersheivintuoksuisessa harmaapukuisessa ukkoporukassa joka miesvaltaisella alalla elää ja hengittää minunkin työympyröissäni. (Kahdeksankertaisen) äitiyteni myötä en ole koskaan myöskään menettänyt kiinnostustani muuhun maailmaan asioineen – sen seitsemänsataatuhatta kertaa toki olen muuten niitä kommentoimasta kaihtanut mutta en sen vuoksi ettei ne äitinä minua kiinnostaisi – eli kun sellainen rehellisen kiinnostava asia vaan tulee eteen, niin edelleen olen tuntosarvet törröllään sitä kaivelemassa ; eikä siihen vaikuta se olenko päästänyt itsestäni pihalle maailmaan ihmisenalkuja tai en. For real.

20180425_081252

Ihmisenä toki olen muttunut ajan myötä ja sen mukana myös asiat jotka eniten koskettavat saattavat olla muuttuneet. Kummallista olisi jos ei, eikös? Ja toki myös äitiys on tuonut elämääni paljon lisää erilaisia aihepiirejä, jotka tottatiikerissä ovat ajankohtaisia jos itsekin siinä huiskeessa elän.

20180429_201443

Minulla on varmasti myös ihan naisena tietynlaiset asiat joskus enemmän kiinnostavina mielessä kuin esimerkiksi miehillä: niin kuin vaikka joka kuukausittaiset perkelöitymispäivät ja vaikka miten helkkarissa ne oikeankokoiset rintaliivit oikein itselleen löytääkään, ettei kokoajan ole laskemassa kellontikityksiä siihen hetkeen että saa päästää itsensä pois siitäkin piinasta siivosti ihmisten ilmoilla vietetyn rupeaman päätteeksi. En tiedä henkilökohtaisesti yhtäkään miestä joka olisi erityisesti halunnut keskustella jossakin taukokahvilla juuri näistä aiheista oma-aloitteisesti.

Toisaalta. Jottei mennä liian sukupuoliohjautuviin ajatusmalleihin, niin minua ei silti välttämättä kiinnosta alkuunkaan ne asiat mitkä taas reskontran raijaa tai mammakerhon mallua. Vaikka kuinka ollaankin naisia kaikki.

Että mikä sen kiinnostuksen asioita kohtaan sitten kaiken kaikkiaan määrittääkään? Sukupuoli? Perhestatus? Ammatti? Ikä? Lapsuus? Harrastukset? Luonne???

Sitä voi miettiä jokainen omalla kohdallaan. Luulen, että se on kuitenkin aika monen sattuman summa, meillä jokaisella sellainen ihan omanlaisensa.

Alkuperäinen Iltalehden juttuhan ei koskettanut muuten millään tavalla sitä miten naisia ikään kuin moitittaisiin noissa työympyröissä, vaan tässähän oli pointtina todellakin äitiys. Tällainen momsheimaus on kyllä harvinaisen tökeröä, sillä se tiineenä oleminen (herranjestas mitä sanankäyttöäkin vielä, onko ne isät sitten siementäjiä vai mitä) nyt vaan sattumoisin tapahtuu naiselle eikä miehelle ihan biologisista syistä ja jos yhtään haluaa ihmisiä tähän maailmaan lisää, niin jonkun nekin raskaudet on kannettava. Ei ole muuten jokaiselle naiselle sitä unelmien aikaa, saati hehkuvaa hedelmällisyyden jumalattarena olemista, vaan joskus se on tuhannen vaivan kestämistä kaiken palkitsevaa lopputulosta ajatellen. Ihan vaan halusin huomauttaa. 

20180428_072844

Mutta jos mennään takaisin tähän itse asian ytimeen, joka tuolla tölperöitä suustaan päästäneellä miehelläkin on ollut ehkä ajatuksenaan alun perin,  niin se että nainen haluaa – tai tarvitsee – sekä työnsä että vanhemmuuden , on ihan vaan järjestelykysymys. Tarkemmin sanottuna uudelleenjärjestelykysymys.  Tottakai siinä tulee katkosta uraan tai vaikka koulutukseen, uuden ihmisen saattamisesta maailmaan. Tottakai siinä tulee varmasti joillekin vaikeitakin valintoja eteen, jos kotitilanne mistä tahansa syystä vaatii voimia sen verran enemmän, että vaikkapa normipäivien lisäksi ylimääräisiä tunteja joka viikko haukkaava asema ei olekaan enää mahdollista toteuttaa sillä samalla intensiteetillä kuin ennen. Ihmiset tekevät valintoja.

Mutta tämä kaikki on ihan normaalia, eikä muuten kosketa pelkästään äitejä. Isätkin ovat väsyneitä valvottujen öiden jälkeen ja kokevat etteivät pysty antamaan ihan kaikkea mitä heiltä ehkä odotetaan. Isillekin on vaikea lähteä työmatkalle ja olla erossa lapsistaan vaikka kuinka ammatti velvoittaisi. Isätkin haluavat vertaistukea ja puhua perheessä jyllänneestä sitkeästä flunssasta ja auttaako se käsienpeseminen siihen ihan oikeasti, ihan siinä missä äiditkin. Ei äidiksi – tai isäksi – tuleminen yhtäkkiä tyhmennä ihmistä millään tavalla, vaan pikemminkin siinä näkyy kuinka epäitsekkäästi ja toisaalta luonnollisesti sitä toimiikaan, vaikka mikä olisi asema tai elämänvaihe. Presidenttikin puhui vaipanvaihdosta! 

Itse olen yhden ainoan kerran, siis yhden ainoan, joutunut kuulemaan kuinka äitiys olisi muka jonkinlainen este jollekin mitä nainen tekee. Ja tämä tuli esille paikallispolitiikassa, kun eräs herrashenkilö sanoi minulle, että politiikka ei ole pienten lasten äidin hommia lainkaan. Ikään kuin se kokoonpano mitä minulla on kotona vaikuttaisi kykyyni tehdä päätöksiä jossakin kokouksessa tiettyyn kellonaikaan. Johan sen sanoo ihan pelkkä maalaisjärkikin, että nimenomaan kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisista elämänvaiheista tarvitaan päätöksentekijöiksi, jotta saadaan mahdollisimman laaja näkökulma asioihin , eikö vain?

Sama pätee muuten työmaailmassa. Meitä kaikkia tarvitaan ja meillä kaikilla on paikkamme. Joskus meillä on jopa useita ja kaikenlainen muutos aiheuttaa ihmisessä aina vähän sellaista hakemista ja epävarmuutta, vaikka kuinka olisikin kyseessä ihan positiiviset asiat.

Sinänsä muuten ironista, että juuri tällä hetkellä olen ihan jäätävän väsynyt kahden viikon työreissuistani ja maanantaiaamun (kyllä, vappuaaton!) tarkastuslautakunnan kokous tuntuu aivan valtavalta voimainponnistukselta jo nyt etukäteen, kun tuntuu ettei ajatus luista senkään vertaa mitä ennenkään. Työmatkat meni sinällään siis hyvin, oli kiireistä eli se on siis aina ehdottoman positiivinen asia , mutta tuo itse matkan tekeminen on kerta kerralta vaan työläämpää. No fyysisesti on taas toivuttu liian lyhyestä sängystä jonka pääty tuli minun jaloilleni aivan liian äkkiä vastaan ja siiten että joka aamu heräsin jalat krampissa ja vähemmän levänneinä. Selkä taitaa olla jo niin turta kaikkeen siihen kävelyyn jota tuli tehtyä sitten se koko päivä siitä aamukuudesta kellonympäri, että ei se kai ota enää nokkiinsa mistään, joten kaipa sitä kropan kanssa mennään ihan hyvässä kohtaa jo vaikka herrajjestas mää tarttisin lenkkiä ja keveempää ruokaa huomasin tuossa kun pöhöttynyttä peilikuvaani katsahdin. Mutta se on oikeastaan ihan asia erikseen jo taas se.

20180423_100904

Toiseksi, kuinkas sattuikaan, tuli vähän väännettyä tästä työelämän rankkuudesta nainen versus mies juurikin tässä omassa pienessä elämässäni juuri tässä näin (juu, saa nauraa nyt tässä kohtaan, tiedän itsekin kuinka osuvasti tulikin juuri tähän saumaan, mutta minkäs sitä elämälle voi!) mutta siinäkin on varmaan saatu asiat jo ihan mallilleen taas. Kun minähän en mikään feministi ole, siinä mielessä kuin minä feminismin ymmärrän ja sitä sanaa käytän. Minulle kaikki ovat mitä on, biologia ja jotkut muut asiat määrittävät paljon asioita meissä ja siinä missä suurimmalle osalle naisista esimerkiksi hoivavietti on luontaista niin suurimmalle osalle miehistä taas sellainen mitensennytsanois insinöörimäinen ajattelu. Eikä tämä lausahdus todellakaan poissulje miesten hoivaviettejä tai naisten insinöörimäisyyksiä, jotkut asiat vaan esiintyvät ikään kuin etulinjassa enemmistönä juuri tietyllä sukupuolella – ja hyvä niin.  Ei siinä mitään väärääkään ole!

Silti vähän ottaa sielunpäälle, kun minun odotetaan olevan välillä ihan kaikkea niin hälvetin luontaisesti, että sitä ei melkein lasketa edes miksikään! Kyllä se vanhemmuus naisillekin aivotyötä vaatii, vaikka kuinka olisikin emokoodeja piukassa , joten se myös stressaa ja uuvuttaa yhtäläillä meitä äitejä, vaikka tietenkin tuo ihan samalla mitalla ja jopa enemmänkin iloa ja voimaakin, niin kuin kaikille vanhemmille lapset nyt vaan voi tuoda.

20180408_200829

Itse koen olevani jotenkin tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että mitä tahansa sitten teenkin, niin yleinen mielipide on että jotenkin ihailtavasti jaksan ja olen jotenkin maagisella tavalla ylimääräistä energiaa täysi tämän kaiken handlatakseni. Ikäväkseni täytyy ilmoittaa, että olisinkin. Ihan samoilla unilla, väsymyksillä, pms-oireilla, ketutuksilla, laiskottamisilla, epävarmuuksilla ja stressaantumisilla minunkin vaan täytyy tämä kaikki viedä läpi. Yleensä, kun olen sellaisen moton itseeni iskostanut, saan ikään kuin kaikesta kokoajan jotakin muuta myös takaisin niin paljon, että vaikka se viekin mukanaan jaksamista ja unia, niin olen ikään kuin balanssissa, kun takaisin virtaa innostusta ja onnistumisen hetkiä ja saan kehitettyä jotakin asiaa eteenpäin tai mitä näitä nyt on, ilonaiheita jokapäiväisessä työelämässä. Ei tarvinne varmaan edes luetella mitä kaikkea perhe tuokaan elämääni , sitä kaikkea hyvää ja ihanaa, ihan määrättömästi .

Silti joskus, kuten vaikkapa nyt, sen balanssin pitäminen vaatii välillä vähän siirtymäaikoja, pitää saada sohvakoomailla ja koota itseään , ajattelematta juurikaan mitään makaronilaatikkoa vaativampaa ja vaan olla. Valitettavasti en jaksa aina olla kovin seurallinen näinä aikoina, ilman että se mitenkään johtuu erityisesti kenestäkään henkilöstä itsestään.

20180429_141703

Ja nyt on ilmiselvästi aika mennä nukkumaan, kun alkuperäinen punainen lanka on totaalisen hukassa! Hah! Good night, sleep tight! 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s