Kesäelämää

No apua. Aika kauan on mennyt viime kirjoituskerrasta, mutta koitetaas nyt vähän kelata mitä kaikkea tässä nyt onkaan. Toisaalta, eipä meillä mitään kummempia siis ole tapahtunna, joten liekö tuo nyt niin suuri menetys lain. Vaan kukapa ei palais halusta kuulla meidän jokapäiväisistä hölmellyksistämme *sigh* !

 

!
20180616_155733
Kesäkuussa meillä on vietetty jo kahdet synttäritkin! Juhlat on aina kyllä niin ihania!

 

Lapset on siis kesälaitumilla – neljä nuorinta kaiket päivät täällä kotona mun kanssani ja loput sitten kesätöissään ja omissa menoissaan , kuten nuorten / nuorten aikuisten kuuluukin. Minä teen töitä täältä kotoa – tai siis sieltä missä ikinä poikueeni kanssa kuljenkin -, eli puhelin kourassa kuljen aiheuttamassa paheksuntaa kaikissa niissä kukkahattutädeissä jotka kirjoittelee yleisönosastoille, että ihan kamalaa kun jotkut ne räplää puhelimia kahviloissa ja busseissa aijaijai. No se räplääminen voi olla kuulkaa töiden tekoa jota varten toiset tarvitsee ihan kokonaisen työhuoneen (kysyn että miksi minä siihen), joten ei kannattais hutkia sen enempää jos ei asiaa tunne. Mullahan on vielä tämä työpuhelinnumero ihan presiis se sama kuin privaattipuhelinkin, joten en voi vaan jättää töitä taakseni ja olla ikään kuin siviiliminä. Tää on tätä aina ja iänkaikkisesti, mutta olen ihan sinut sen asian kanssa , koska näitä hyviä puolia on niin paljon, kuten tämä lasteni kanssa kesänvietto.  Siksipä siunattuja olkoot vaan ne lentokonematkat, jolloin puhelin ei voi olla lainkaan päällä (ahhahhah), joskus nuo hetkelliset hengähdystauot on enemmän kuin paikoillaan!

 

20180608_114613
Kotitoimistossa voi olla vähän niin ja näin. Ja peukut pystyyn ettei skype-neuvottelut paukkaa päälle mitenkään yllättäen!

 

 

20180617_182320
Jonkin sortin moottoripyörätyyppi tää mun kolleega….

 

Mutta siis oikeasti, tiukan ja kiireisen talven ja kevään jälkeen on ollut melkoisen rentouttavaa olla yhden maan kamaralla ja kotona, siis siellä missä mun kaikki tarvikkeenikin. Reissussa on kyllä aina ihan kivaa ja jännittävää, mutta se tavaroiden rahjaaminen ei ole kyllä yhtään mielenkiintoista. Tosin huonepalvelu on kyllä täällä kovin rumpsuista, jos aamulla jättää pedin petaamatta niin se on edelleen kuulkaa petaamatta vielä illalla kun sinne kömpii! Miten ikävää.

Kesän alkajaisiksi meillä oli ylioppilasjuhlat täällä ja ne olikin kyllä niin ihanat ja kauniit kuten nuori lakitettu neitokainen itsekin. Kuulostan ihan dinosaurukselta (ja todennäköisesti olenkin sellainen) kun tähän huokaisen, että voi hyvänen aika miten tämä aika on juossut, kun justiinhan minä itse olin omia ylioppilasjuhliani viettämässä ja ihan silmänräpäys sittenhän tämä lapsikin oli vielä pieni lettipäinen tytöntyllerö!!

 

20180602_180603
Ah juhlaa, ah nuoruutta!

 

 

20180603_162321
Kun kerran ikään kuin itsenäisesti tässä huushollissa pidän jöötä, niin silloin tällöin hyväntahtoiset ihmiset kysyy miten mää pärjään. Ihan hyvin kiitos, paitsi silloin kun jotain tälläistä sattuu. No tämänkin tilanteen purki luontoäiti kun kerran oli sen järjestänytkin. Pari päivää piti vain kärsivällisesti ootella 🙂 *virn*

 

Mutta niistä pirskeistä lomat siis aloitettiin ja me ollaan poikanelikon kanssa täällä sitten vaan tehty just sitä mitä arkena muuten ei – ollaan kukuttu ja nukuttu (paitsi tämä dinosaurus, joka ilman kelloakin kupeksii hereillä kahvinkeitossa ikään kuin joku keski-ikäinen vaan konsanaan… siis mitä, mähän siis olen…) , ollaan oltu ilman aikatauluja ja menty ja tehty ihan oman mielen, innostuksen ja säätilan mukaan. Uimarannalle, frisbeegolfaamaan, eväsretkelle, kaupunkikäppäilylle – you name it. Viime viikonloppuna pykäsin teltan pystyyn pihaan ja siitä on riittänyt riemua tähän hetkeen asti – just käytiin se purkamassa (lasten omasta tahdosta!) koska säätiedotus lupasi raivoavaa sadetta ja mitälie piiskatuulia. Käytiin vielä tänään kuitenkin kylillä eli tossa viiden kilsan päässä tämän tienoon ”keskustassa”, jossa on siis kioski , kauppa ja koulu semmosen reilun puolen kilsan säteellä toisistaan. Kolme poikaa veivas fillareilla sinne ja me muut haettiin ystävän pienokainen kärryihin mukaan ja päästettiin mutsinsa päikkäreille. Vempsuteltiin koulun puistossa ja metikössä hyvästi parikin tuntia ennen kuin palautettiin (koko ajan hyvin sikeäasti nukkuva) vaavi kotiinsa. Ilma oli kuuma mutta tuulen voimakkuus kieltämättä jo melkoinen, joten taitaa se sitä sadetta tuoda mukanaan hyvinkin tästä. No, me nautittiin kuitenkin vielä ulkoilmasta – on kyllä ihan superhienoa kun nää mun muksut on yhtä ulkoilmaihmisiä kuin minäkin ja me ollaan kyllä melkein aina pihalla, kun ei vaan  (kovin suuria) mummoja taivaalta niskaan ropise. Henkisesti ollaan valmistauduttu sisälläolopäiviinkin kyllä, saas nähdä miten se toteutus sitten meneekään…

20180616_172553

20180616_190127

Jalkapallon MM-kisat on kans yks hieno häppeninki, jos ette jo tiedä niin olen aika kova futisfani ollut jo niin kauan kuin muistan. Myös mun lapset kaikki (paitsi nuorin) on pelanneet jalkkista , joten kentän reunoilla on tullut vietettyä tovi jos toinenkin tässä vuosien varrella. Ja olenpa kerran, kauan sitten, hyvin viattomaan viestiin ”Mitäs teet just nyt?” vastannut rehellisesti , että ”Juon kaljaa ja katon jalkapalloa telkkarista”  – ja saanut vastaukseksi kuulla olevani jokaisen miehen unelmanainen. Että kyllä tällä kaikella vaan on tarkoituksensa! *röyhtäisee ja kiittää kunniasta*

(Nytkin muuten oottelen Englanti-ottelun alkua kun Belgian 3-0 voitto Panamasta tuli jo huudettua päätökseensä! *Lukakuuuuuu* )

20180617_215943

20180617_225740

Muuten me ollaan keritty käydä jo leiripäivälläkin tuolla seurakunnan leirikeskuksessa Leiriaholla, jossa olen käynyt ihan aikain alusta lähtien ehhhehhheh eli siis siitä asti kun lapsia mulla on ollut. Ja :  sitä ennenkin, ihan noilla omilla leireilläni omassa lapsuudessani. Että tämän sorttinen nurkkapatriootti . Ja jos haluatte pienen informaatiopläjäyksen (ja vaikka ette haluaisikaan…), niin voin kertoa että olen asunut jo kolmessa kunnassa elämäni aikana siirtymättä kuitenkaan mihinkään täältä missä asun. Tämä paikkakunta oli alun perin siis Kiikka, joka yhdistyi 1981 naapurikuntaan ja tästä muodostui Äetsä. Joka yhdistettiin 2009 naapurikuntaan ja tästä kaikesta muodostui Sastamala. Joka on wikipedian mukaan kuulkaa koko maakunnan (Pirkanmaan) pinta-alaltaan suurin kunta. Että näin ikkään sitä tilaa tuloo ympärille vaikka edelleen täällä samalla kylällä asustelen – tosin olen nyt sentäs vaihtanut joen toiselle puolen, etten ihan pääse pölyyntymään.

20180614_124442

Että mun juttu pääsee aina välillä vähän polveileen, siis jalkapallosta piti sanomani, että eilennäkin vielä laitoin puut grilliin illan himmetessä, päivän viimeisen ottelun toosasta bluetoothilla hoilottaan ja lapset paukkas pitkin tantereita ja minä nautiskelin pelistä ja ”vahdin tulta”. Käristettiin muutama makkara siinä sitten ja lopuksi vielä lasten toivomia vaahtiksia. Vähän ennen puoltäyötä kerättiin viltit ja kampsut kainaloon ja kömmittiin sisälle hampaiden pesulle. Aikas ihkua kesäelämää ihan meidän kaikkien mielestä!

Mitäs te ootte puuhaillut? Juhannus tulee kovaa vauhtia, onko suuria suunnitelmia vai jotain perinteistä ? Heipat teille, peli alkaa joten tämä menee nyt!

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s