Kuumat tunnelmat kelistä huolimatta

Nonniin. Suomalainen keskikesän kohokohta on jo pitkällä iltapäivässä tätä varsinaista Juhannuspäivää (kun eilinen aattohan se varsinainen hulahula-päivä yleensä on ollut) ja voidaan alkaa koko kansakunnan voimin juhannussäiden sijaan miettimään ja pohtimaan tulevan joulun kelejä taas. Niin se vuoden kierto toimii täällä Suomessa…

 

20180622_195439
Vähän jalkapalloa, aina on aikaa vähän jalkapallolle

 

Meillä oli kyllä taas oikein sellainen meidännäköinen mittumaari, niin kuin tietysti pitikin! Jotta kaikkien toivoma kylpypalju saatiin (siis että minä sain) juhlakuntoon, piti kaikki valmistelu tietenkin aloittaa hyvissä ajoin, eli siis torstai-iltana vesisateessa ruosteisen sahan kanssa pitkin tynnyrin ympärystää villiintynyttä kirsikkapuuta karsien. Ihme ettei sattunut mitään! Tosin se sahan kerpele oli kyllä niin huono, että sain paljain käsin paljon paremmin raivattua sitä viidakkoa kuin sillä vimpaimella mitään.

 

20180623_131138
Mitä yhteistä on mulla ja Sauli Niinistöllä… 

 

Aatto alkoi kans ihan kivasti. Piti käydä vielä kaupassa vähäsen (lue: niin pitkän listan kanssa, että joku ohikulkeva kanssa-asiakaskin totesi että onpas sulla pitkä kauppalappu! Daa! Siinä oli vaan ne viimeiset!) ja sitä ennen piti äkkiä laittaa tuli paljun kiukaaseen, ettei tarvitse avantouintia ikään kuin harjoittaa kenenkään siinä jäätävässä tuulessa ja vesisatehessa. Ja siitä se riemu sitten lähtikin repeilemään! Miettikää, olin jo vähän lämmitellyt edellisenä iltana vettä siellä ja hakenut puita liiteristä ihan muina naisina vaan. Nyt kun mentiin sinne liiteriin pojan kanssa, niin jukolaude. Yksi ampiainen kaarsi meidän kintuissa ja ennen kuin ehdin sanoa kissaa tai siis mitvit`siä, tuli niitä tsiljardi sieltä meidän jaloista halkojen seasta ja kävivät pärskeleet kimppuun heti sen enempiä kyselemättä. Juostiin kuin tuulispäät sieltä pitkin pihaa ja se samperin lentue perässä. Poika parkaa pisti sitten paljaisiin kinttuihin. Minä nähtävästi pidin niin pahaa ääntä etteivät sitten herenneet tulla maistille. Ja poikakin kyllä pärräs kiitettävästi siinä pistokset kintuissa ja kyllä olis ollut Huono Äiti ylpeä oppiplikastaan, kun ”lohdutin” lapsiraasua ”No voi että… ei saa hei kiroilla…vtn ampiaiset… mutta älä hei kiroile ,hyi… saakeli niitä kun sua satuttivat… mutta siistimpää kieltä jooko…”. Niin että ei mennyt ihan kuin Strömsössä mullakaan.

No lapsi oli onneks reippaampi kuin äitinsä ja oli pian taas ihan juhannusvoimissaan. Minä sen sijaan olin ihan vailla elämäni suuntaan, kun mietin miten hel…landuudelissa me saadaan se palju lämpimäksi ja grilli lämpimäksi tai yhtään mikään miksikään, kun sinne puita hakemaan ei kyllä mennyt erkkikään. Kaiken valmistelun lomassa soittelin sitten sinne ja tuonne, kunnes mahtavat naapurit -minkä ampiaistarinalle naurultaan herkesivät – paikkasivat puuvajeen ja pelastivat meidän Juhannuksen. Tuhannen kiitosta! 

Siinä sitten jo suht rentoina kokattiin, vieraita tipahteli paikalle omaan tahtiinsa ja päivän vuoronperään paistaessa ja sataessa kävin lämmittämässä paljua ja koitin sitten sytyttää sitä grilliäkin. Paitsi että just silloin tuli kyllä niin järkky kaatosade kohdalle, että grillin pohjakin näytti tiskialtaalta jossa on tulppa paikoillaan. Onneksi yksi tytär kääri hihat ja alkoi paistamaan sapuskoita pannut tiristen sisällä ja muutenkin vähän sovellettiin menua, niin eipä ollut hätää. Paitsi että olihan mulla taas, siinä välissä, kun olin ensin ainakin kaksisataa kertaa painottanut pizzanteossa auttaville pojille, että säilykepurkin avatut reunat on-sitten-vaarallisen-teräviä-ja-niitä-pitää-varoa , niin enköhän juuri sitten ensimmäisen kerran neljäänkymmeneen kuuteen vuoteen viiltänyt sormeani säilykepurkin reunassa. Verta tuli tietysti kuin vettä Suomen taivaalta Juhannuksena ja koska se oli tietenkin oikea käsi, niin ruuanlaitto siitä eteenpäin oli todellakin kuin vasemmalla kädellä tehtyä *ahh hahh hahh*.

Ja koska ollaan lapsiperhe, niin lähes jokaiseen ruokafiestaan kuuluu tietenkin joku joka toteaa siinä ruokapöydässä, että mulla on vähän huono olo ja sen jälkeen jokaisella alkoi oleen pelkästä ajatuksesta vähän huono olo. Onneksi ko. tapaus ei ollut sitä ihteänsä vaan ihan vaan innostunutta odotuksen jännitystä ja vähän liian keveällä aamiaisella liikkeellä olemista. Ihmeparantuminen todettiin jälkiruuan kohdalla, kun poika veteli mansikoita, herneitä ja raparperipiirakkaa minkä kerkesi. Vähän toppuuttelin ja lupasin aamulla lisää mm. niitä herneitä kunhan vähän malttaa. Ja malttoi!

Jossain vaiheessa iltaa sitten mentiin sinne paljuun monessa vuorossa ja nää pienimmät kävi vielä yölläkin viimeiset pulikoinnit. Minä en enää siinä vaiheessa taipunut uimapukuuni, vaan seisoin toppatakissa sateenvarjon alla siinä karsitun kirsikkapuun kupeessa ja vahdin polskivia lapsukaisiani Juhannusyön ollessa kyllä juurikin, kauneimmillaan, vaikka säätilan puolesta ei ehkä ihan siltä näyttänyt.

Yön hämärtyessä (ja sehän hämärtyi, kysynpä vaan että mitähän ihmettä, yötön yö muka kun sai jokaisen sähkölampun tässäkin torpassa räppästä päälle että näki kulkea) pelailtiin lautapelejä ja napsittiin ruuanrippeitä.

Ihana keskikesän juhla siis kertakaikkiaan!

Aamulla viriteltiin vielä muistipeliä kahvittelun lomassa ja lapset valmistautui lähtemään yökylään. Yksi isoista kyydittiin rautatieasemalle aamulla, kun lähti lomareissulle lämpimään ja äitiä täällä tietysti yhtä aikaa sekä hykerryttää että jännittää, kun ihanaa kun lapset levittävät omat siipensä ja valloittavat maailmaa, mutta onhan se samalla ihan kamalaa että apua mun lapsi yksin maailmalla! Vaikka paremmin hän pärjää kuin äitinsä, sen verran olen hänen kanssaan reissannut, että tiedän tämän!

Minä olen sitten oikeaoppisesti tänään himpsutellut kotona pitkissä kalsareissa, haukotellut, ottanut viiden minuutin torkut kun ei enempää muka nukuttanut, kuunnellut musiikkia, lukenut kirjaa ja viikannut pyykkejä. Niin jännää tämä mun elämä! Nyt sitten katselen tässä Belgian jalkapallopeliä ja mietin, että kaffeellee mulla taitaa olla vielä yksi pala raparperipiirakkaa tuolla.

Että vois sitä huonomminkin olla, sanos suomalainenkin.

Toivottavasti teillä on ollut myös ihana Juhannus !

 

20180623_143251
Siis niin nättinä!

 

20180622_201018

20180622_201224

20180622_160751

20180622_175110

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s