Rakas Psorini.

 

Kirjoitan tämän kirjeen sinulle, koska olet tullut minulle niin läheiseksi viime vuosina, olemmehan kulkeneet tätä yhteistä matkaammekin jo jonkin aikaa.

Ihan ensin alkuun haluaisin sanoa, että kieltämättä yllätyin yhteydenotostasi vuosia sitten. Se tuli niin äkkiä ja ihan puskista, kuten sanonta taitaa kuulua, sillä yhtäkkiä vaan olit siinä. Kutsumatta ja sen kummemmin anteeksi pyytelemättä. Ja et sinä kyllä siinä paljoa ujostellutkaan, olit melko heti ihan liki, ihan iholla suorastaan ja minä sitten tällaisena vähän hitaampana liikkeissäni en oikein tuntenut pääseväni mukaan tähän mitä oli tapahtumassa. Minun piti vähän asiaa makustella ja tuumiskella itseni kanssa, vaikka et kyllä antanut paljon tilaa moiselle lain, jos rehellisiä ollaan. Olit tullut jäädäksesi ja näytit sen kyllä kaikille!

Kun tämä suhteemme sitten oli alkuun lähtenyt, niin kovin auvoista ei ollut ne ensimmäiset taipaleet kuitenkaan, vaikka yhdessä siinä mentiinkin. Sinä halusit näkyä kaikille ja kaikkialla, minä olisin mieluusti pitänyt sinut vähän piilomassa, vaikka vaikeaahan se oli, kun kaikki näkivät sinut naamastani jo matkojen päähän. Jotkut kysyivät suoraan, että mistäs moisen olin matkaani saanut , mutta aika moni tuntui vain katsovan siihen malliin, etteivät uskoneet silmiään eivätkä ainakaan halunneet tietää yhtään enempää yksityiskohtia koko asiasta. Enkä minä sitten kertonut, jos ei kysytty. Alkuunsa.

Pidemmän päälle, kun sitten opittiin siinä yhdessä olemaan ja aika hyvin toisemme tuntemaankin, niin että osasimme toistemme tuulet haistelemaan ja niiden mukaan päiväämme suunnittelemaan sitten, niin aloin yhä enemmän ihan oma-aloitteisesti puhumaan sinusta ihmisille. Tunsin siihen suurta tarvetta, koska olit niin iso osa päivääni, elämääni, arkeni ja juhlani onnistumista ja muutenkin, koko aikataulujeni pyörittämisessä ihan suorastaan ratkaisevimmassa roolissa. Pidithän minua välillä hereillä yökaudet, toisaalta kanssasi olen ottanut myös ne pisimmät unet sieltä aamusta ja välillä jopa painanut pääni lohdullisille päivätorkuillekin. Otin sitten tavakseni sanoa jotain avaukseksi ennen kuin kukaan uusi ehti mitään asiasta kysyä ja yllättävän usein asiasta saatiin aikaiseksi oikein kunnon keskustelu! Toisinaan löytyi myös näitä jotka jakoivat kohtalon kanssani, näitä jotka tunsivat sinut ja joiden kanssa sitten sulassa sovussa jaettiin kokemuksia siitä, kuinka osaatkin olla välillä todella ärsyttävä kaikessa yllätyksellisyydessäsi. Kuten että kun pitäisi olla matkalla jonnekin, oikeastaan jo kovalla kiireellä, niin sinun pitää juuri silloin saada huomiota, vaadit sitä niin tosissasi, että pakkohan se sitten on. Hopulla ei sinun kanssasi lähdetä kyllä mihinkään. Ei kyllä senkään puolesta,  että olet aika turhamainen kaiken kaikkiaan kun ajattelee. Ensin olet olevinasi, ikään kuin sinua ei mitkään hoidot ja huolenpidot kiinnosta tai hetkauta , mutta sitten yhtäkkiä ollaankin tilanteessa jossa sinun rasvapurkkikokoelmasi on huomattavasti suurempi kuin millä itse ennen tulin toimeen. Ja se tarkkuus! Ai että, kun niiden kanssa pitää ollakin sitten tarkkana!  Ei auta oikaista, eikä vaihtaa melkein samaan vastaavaan tuotteeseen, jos olet yhteen puteliin sisältöineen mieltynyt, niin sitä sinun sitten pitää saamasi.

Tämä aiheuttaakin ehkä eniten närää meidän välillemme, sillä aina ei kuule vaan niin jaksaisi. Ei ne rutiinit houkuta ihan joka ikinen päivä, joskus voisi elää vähän villimmin ja ilman sääntöjä, mutta hyvin äkkiä sinä muistuta kuinka siitä ei mitään hyvää seuraa, että kannattaa vaan pysytellä suutarin lestissään ja psoriaatikon niissä luottokosmetiikoissaan.

Vaikka kyllä sinäkin joskus käännät kelkkasi , ihan yhtäkkiä. Ettet aina edes viitsi kertoa ettei kannata ostaa sitä kolme vuotta kelvannutta voidetta enää sadannetta purnukkaa, koska oletkin yhtäkkiä sitä mieltä että joku toinen saattaisikin olla parempi. Yleensä et kuitenkaan tietenkään edes tiedä silti että mikä toinen. Siinä sitten vietellään taas kerta jos toinenkin erilaisia vaihtoehtoja kokeillen, ennen kuin sinulle joku kelpaa… jos kelpaa.

Välillä olet ihan sitä mieltä, että ei tästä kaikesta tartte tehdä niin suurta numeroa ja oletkin ihan iisisti taka-alalla ilman mitään ylimääräisiä vaatimuksiasi ja ilman että oikeastaan aina edes huomaan, että siinähän sinä silti olet, vaikka et niin näkyisikään. Niinä aikoina olen melkein onnellisimmillani, kun ollaan vaan, eikä vaadita mitään toisiltamme. Sellaista rauhallista yhteiseloa nääs.

Mutta auta armias, kun olet pahalla päällä. Silloin meet ihan luihin ja ytimiin, vähän sinne sun tänne ja etenkin niveliin. Herätät aamuyöstä kaikessa rauhassa nukkuvan poloisen ja annat kuulua. Sitten se onkin sitä jonkin aikaa ja vie kyllä hermot sekä itseltä että kaikilta muilta joiden kanssa jotakin sillekin päivälle oli suunniteltu. Toiset kyllä ihan ymmärtää, että aamuväsynyt ja vaivainen ääni puhelimessa on ihan tosissaan sanomassa, ettei voi lähteä minnekään, koska sattuu ja uuvuttaa ja kaikkinaiseen kipuun ja särkeviin paikkoihin keskittyminen vie kaiken huomion. On sitten kyllä niitäkin, joiden mielestä et ole kovinkaan todellinen, että ei se nyt voi olla noin vaikeeta ja että eilenhän vielä sovittiin, että mennään lenkille ja kahville. Että mikäs sen nyt yön aikana muutti.

No sinä muutit, rakas psorini! Sinä pompotat minua välillä ihan mennen tullen, mutta onneksi minä jo tiedän, että vaikka se hetkeksi taivuttaakin minua, niin et kokonaan taita. Aina tulee se päivä kun taas jaksan nousta, saan nukuttua yöni ilman että jokaista niveltä jäytää viiltävä polte, että aamulla peiliin katsoessa ei tarvitse ensimmäisenä miettiä millä minä selitän seitsemänkertaa kaulan ympärille kiedotun kaulahuivin yhtään kellekään tässä kahdenkymmenen asteen helteessä, jotta minuun jättämäsi merkit eivät loistaisi kuin polttomerkit kaikille päivän aikana vastaan tuleville ihmisille, joiden kanssa mieluusti puhuisi joistakin tärkeämmistäkin aiheista kuin sinusta aina ja aina vaan uudelleen. Että voi vaan harjata hiukset ja lähteä kohti päivän seikkailuja, ilman että tuntuu päänahka lähtevän harjan mukana irti ja siitä seuraavan kirvelyn hoitaessa herättelyn melkein paremmin kuin pannullinen kuumaa kahvia.

Kun sinunkin kanssasi voi elää ihan normaalia elämää, hyvää elämää, ihan sitä elämää minkälaista haluaakin. Kun olet kuitenkin siinä, niin sinusta huolta pitämällä pidän myös itsestäni huolta ja silloinhan minua ei pysäytä mikään.

Rakkain terveisin Larissa.

Elämää psoriasiksen kanssa jo vuodesta 2013!

20170613_204042.png

Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Psoriasisliiton ja Novartis Finland Oy:n kanssa.

 

 

 

Kun voimavarapalvelu ovelle kolkutti (ja blogin ensimmäinen alekoodi, olkaa hyvä!)

*yhteistyö The FamilyBoostin kanssa, ei sisällä affiliate-linkkejä, sisältää alekoodin!

Minut tietäen, rakkaat lukijani, arvannette etten helpolla lähde tekemään yhteistyötä ulkopuolisten toimijoiden kanssa, koska katson yleensä yhteistyöstä saadun hyödyn vaikuttavan aina jollakin tasolla siitä tehtyyn kirjoitukseen. Tiedättehän: matka on aina hyvä matka, vaikka se olisikin jollakin tapaa vähän huonokin matka, mutta jos siitä ei ole tarvinnut itseään kipeäksi maksaa, niin tottahan sen tuottama kärsimys (noh, ehkä vähän liioiteltua…) on myös silloin paljon pienempi. Kyllä minä ainakin perheellisenä ja asuntovelkaisena ihmisenä joudun miettimään vähän kaikessa onko mikäkin sen arvoista. Siksi itse ehkä eniten käytän hyväkseni (eli otan todesta) sellaisia blogimainontoja, joissa blogisti itse käyttää kyseistä tuotetta (siis oikeasti, eikä vain mainoskuvaa varten) ja ( /tai) hänellä on siitä jotakin realistista sanottavaa.

Tätä seuraavaa yhteistyötä ei tarvinnut kauaa miettiä, kriteerit täyttyvät mennen tullen, sillä uusi vanhemmuuden voimaannuttamiseen keskittynyt sivusto The FamilyBoost on kuin vastaus siihen huutoon, jota olen täällä blogissakin tuonne avaruuteen lähetellyt.

Vanhemmat tarvitsevat tukea ja olkapäätä, keinoja ja konsteja, vertaistukea ja oikeita käytännön neuvoja ihan oikeilta asiantuntijoilta, jotta vanhemmuus siellä kotona kasvavien kupeitten hedelmien kanssa ei ole yhtä sokkona heilumista. Me kaikki voimme varmaan allekirjoittaa tuon, oli meillä juuri nyt mitään erityistä mielen päällä tai ei. The FamilyBoost on siis kahden Valviran laillistaman psykologin ja perheiden kanssa työskennelleen naisen, Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin, perustama palvelu vanhemmuuden voimalähteeksi. Heidän sivuillaan asiaa avataan näin:

“Vanhemmuus on yksi elämän vaativimmista työtehtävistä. Silti vanhemmat usein kokevat, että tarpeellista tietoa ja tukea ei ole tarjolla silloin, kun sitä eniten tarvitsisi. Oletus siitä, että vanhemman tulisi olla valmis kasvatustehtävään jo synnytyslaitoksella luo turhia paineita ja riittämättömyyden tunnetta. The FamilyBoostin ideologian mukaan kukaan vanhempi ei ole valmis. Vanhemmuus on jatkuvaa opettelua ja kehittymistä. Jokaisella vanhemmalla on oma juttunsa, jota ei pysty korvaamaan tai kopioimaan. Haluamme tukea sinua voimaan hyvin, jotta voit nauttia perhe-elämästä ja tuntea ylpeyttä siitä, minkälainen ainutlaatuinen vanhempi olet lapsillesi.

Valtaosa suomalaisista vanhemmista toivoo ulkopuolista tukea vanhemmuuteen jossakin vaiheessa lastensa kehitystä. Yleisiä syitä tuen hakemiseen ovat vanhemman väsymys tai halu oppia uusia kasvatuskeinoja, lapsen pelot, kaveripulmat tai käyttäytymiseen liittyvät ongelmat, sekä vanhempien ero.

Meille The FamilyBoostissa on tärkeää, että palvelumme ovat helposti lapsiperheiden vanhempien saatavilla. Tavoitteenamme on tarjota vanhemmille luotettavaa tietoa ja tukea matalalla kynnyksellä asuinpaikasta riippumatta. Palveluita voi käyttää omalla nimellään tai anonyymisti nimimerkillä.”

Näinhän se juuri on ja luojan kiitos tällainen on tehty. Niin paljon kuin ihmiset panostavat omaan fyysiseen terveyteensä ja kuntoutumiseensa esimerkiksi juuri  erilaisten fit-shape-rattle and roll (hehe)  -nettikurssien ja -ryhmien avulla, niin yhtälailla tämä suuntaus voi ja pitää kohdistua myös koko perheen hyvinvointiin, jota se vanhemmuus siis on: perheen hyvinvoinnista huolehtimista niin monin miljoonin eri tavoin ja eri tahoin. Itseasiassa tekisi mieli sanoa, että jo oli aikakin, että tällainen tuli, onhan tässä jo odotettukin *kasailee hiuksia takaisin päähänsä hän*.

The FamilyBoostissa alkaa kerran kuukaudessa kurssit jokaiseen näistä valittavista Boosteista: Voima, Tunne ja Taito. Valitse haluamasi ja lunasta paikka kurssilla itsellesi viimeistään klo 18 mennessä kurssin alkua edeltävänä iltana. Kursseilla voi toimia nimimerkillä, joten halutessasi anonyymiteettisi säilyy , vaikka saatkin henkilökohtaista palvelua. Kurssit kestävät 8 viikkoa ja lisäksi saat puolen vuoden jäsenyyden suljettuun keskusteluryhmään juuri tällä samalla kurssilla kanssasi olleiden kanssa, sekä tietenkin puolen vuoden jäsenyys yhteisöön.

Sivustolla on siis  myös tämä mainitsemani Yhteisö, jossa voit keskustella muiden vanhempien kanssa ja jakaa sitä arkeasi myös siellä, nimimerkki toimii hyvin myös siinä käytössä. Jos tänne haluaa täysin kurssien ulkopuolelta, se sisältää silloin pienen maksun, jolloin sisältökin pysynee asiallisen siistinä ja kannustavana kaikin puolin.

Lisäksi sivuston asiantuntijat kirjoittavat blogia, jossa näkyi ainakin omasta mielestäni aivan loistava otsikko, jonka heti bongasin: “Pettymyksen sietäminen, tunnetaitojen harjoittelua”.  Meidän lapsemme, meidän nuoremme, meidän koko yhteiskuntamme tuntuu kipuilevan juuri tämän taidon puutetta. Käykäähän lukaisemassa!

Ja nyt sitten päästään tähän parhaimpaan kohtaan (no okei, kyllä se parhain on yleensäkin, että tämä on saatu maailmaan leivottua, mutta toiseksi parhain sitten) eli siihen alekoodiin teille, armaat lukijani.

Koodilla boosti317 saa 30% alennuksen ihan mistä vaan valitsemastasi verkkokurssikokonaisuudesta, koodi on voimassa huhtikuun loppuun!

Huomaattehan, että esimerkiksi

– seuraava VoimaBoosti alkaa jo tämän viikon perjantaina, eli ilmoittautuminen siihen päättyy torstaina 2.3. klo 18. VIELÄ EHDIT MUKAAN!

-seuraava TunneBoosti alkaa 17.3., ilmoittautuminen päättyy 16.3.klo 18. HALUATKO TÄNNE?

familyboost_logo-150x150

Muutama hyödyllinen osoite, ettei tarvitse arpoa minne sitä onkaan menossa:

www.thefamilyboost.com

www.facebook.com/thefamilyboost

Nyt tämä boostaa itsensä köhisemään keittiön puolelle, aurinkokin paistaa ja piha on pelkkää jäätikköä. Siinä sitä on buustia itse kullekin, eh he he. Mutta eiköhän mekin tästä taudin suosta nousta ja ehditä vielä jotakin kivaa lomalompsimista tehdä, vaikka sitten vähän kototekoisemmin. (Tuleeko just nyt mieleen mitään? No ei tule…). Kirjastonkirjat on myöhässä (ja lukematta, siksi ne kai myöhässä onkin ja siksikin kun ei ne ko kirjat mahdu siitä palautusluukusta sisään enkä minä taas näytä mahtuvan paikalle silloin kun ovet olis avoinna, huoh, oi aukioloaikojen autuutta) ja uimahalli taitaa olla viimeisin paikka minne nää käheet viedään, joten tässä saa pieni rääntäyttämä pääni ihan tosissaan nyt ponnistella, että mitä me tehdään. No ehkä ruoka auttaa siihen? Se auttaa aina kaikkeen! Nähdään taas!