Numerous numerals ( The Real life edition , lol )

Saw this on a blog ( Optimismia ja Energiaa ) and thought immediately to (avoid all work… ) participate, because…  why not?

Basically it`s about numbers of your life. I don`t know if numbers have any kind of specific importance in my life but here are some, now.

person and one person only defines me and my life decisions , and that`s me. A bit of a rough start, but hey, that is how it is no matter how you wanna put that onto words.

chances are given free, that`s my minimum and about begin to be the maximum too, I guess. Being in my life is the first chance for you to be real, you mess up once and I might and possibly most likely will give you a second chance. After that… wouldn`t be so sure.

rd life era has started for me. Am thrilled. I am, honestly. 

seasons, please, for me. Or no seasons and all summer. Got that, Mother Nature?

th month is mine. I am the child of May and I wouldn`t want it any other way. I think I would love May anyway (even if it wasn`t mine ), because it is so moody – like me, yeah! I know, that`s what you thought too. It can begin with a nice summerish feeling or with snow, you never know, but it will end up with leaves on trees and all the surroundings green _no matter what_. Something in May is inevitable and that`s somehow calming to know when stumbling through the month.

th sense is definitely existing in me. You can figure it out by yourselves what it really means, am sure you all know that we have these five commonly known senses : sight, hearing, taste, smell and touch. The sixth is up to you. 

would be my lucky number , if  I`d had a lucky number.

kids and can`t even think how miserable I would be without having them. I would be a absolute brat, too, so we all win with this.

years ago I lost both my parents within days. Life is about that, folks. Once you are and then you are not.

9,5 was the score I gave to the most painful pain I have ever experienced. The Dr asked why the half, why not ten? I (hardly , with  only a little voice) replied that I can still talk a bit. It would be ten if I was all silent. And it wasn`t during any of my child births, just to let you know. I wasn`t any near to be quiet during them I`d say !!!

10 points to good service, friendly advices, tasty menus, smiley faces. It is not that difficult to give a positive feedback! Try! 

12 o`clock is my fave, because always loved midday and midnight. There`s magic in them. Or lunch…

16 year old me took a train to the east and left to pick some (straw)berries as a summerjob in Suonenjoki , far away from home, just leaving a note to kitchen table. That was how we did when there was no selfphones and your mother was at work, you kids. 

19 (or 91, either way) I graduated that age and that year and took my bags  (again) and went to United States of America. Saw New York for the first time and got the absolute awakening that I was made for being on the move. Like a rolling stone…

24 ( th of December), Christmas Eve, always the most important day of the year. It means everything.

29 is a symbol that only one person in this world along with me knows the meaning of it.

30 was the one single plan I had for my life, to have my all kids (if any) done by the age of 30. Oh how little did I know *ahhh hahh*. Only half of them I had til that. Haven`t done plans like that ever since. Doing great without them.

36 is the total number of countries my blog readers comes from. Most of you of course are from Finland, but the pretty good rival is USA, which am shocked kind of ! Yay you americans (or perhaps finns living in there…?)! And the third is UK, if you want to know.

40 (41) I thought I would be de.. vastately oldish by then,  but instead I got a baby and a grandkid little after that. Was the best of the bests!

45 minutes aboutish was my quickest child births. From the moment I woke up at home having that feeling and when actually arriving to the hospital and having the newborn into my arms. That was the loudest too, I would say. Said quite many cursing words within those 45 minutes.

46 my current age. That is so complicated to other people (read: to men) , because younger think it is apparently so appealing but hey, the biological clock has stopped so damn woman!, –  and older one think you are so fresh and cool but wtf this little kid phase is, please call me when they are past that will ya. Just making a point here in general. I may or may not have my own experiences of that. Ha. Ha.

50 *sighs* Okay, lied to you about the plans. I have a plan to see the Africa latest when turning fifty. Am keeping that one. 4 years to go. Omg! I mean, yay.

50s – 60s music is hitting me. I mean, I don`t know the lyrics of the finnish most popular songs from the radio playlists (that can be on every day in my house, year in year out) but hell yea I know the lyrics of Buddy Holly`s or Eddie Cochrane`s songs. Dah! 

72 my year of birth. Also a title of a Anssi Kela Song (1972).

90s disco beats are always flowing through my veins. Was on a perfect age then and had the greatest time , too. Even my kids are liking that music now. Can`t blame them, it`s the coolest!

100 % will be given when am serious. That is me.

491 followers on Twitter.

2016/17 Obama…. and then Trump. God help us.

2017 was a watershed in my life,in so many ways.

2018 is a year of foundation what will be.

32:1 Is the verse in Deuteronomy that I like.

5135513 my childhood home phone number. Could easily type couple of my closest friends numbers too from those days. But I have no idea of even my kids current phone numbers at this very moment. What a world, ha?

26 208 views in my blog, last time I checked.

1 000 000 butterflies at least making my stomach feel restless and heart beat of excitement. Cheesy, I know, but a girl can be little cheesy at a times, can`t she…

I don`t honestly know if am done here yet, but gotta go do some other things. So, see you later and if you do this too, let me know and I will pop by for a visit! (Can be done anywhere in social media, so no worries if not having your own blog).

Ta-ta!

Music: Italo brothers “Summer air” !!

linkedin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ähäkutti

kynäilty lauantaina, mutta elämä kun unohtui julkaista … paree siis myöhään tai siis sunnuntaina kuin ei milloinkaan

Hää hää, nokkelimmat on jo huomanneet, että minäpä se olen aktivoitunut tässä kirjoittamisessa. Siinä kävi katsokaas niin, että mitä harvemmin ehti kirjoittamaan, niin sitä korkeammaksi nousi se kynnys, että vähintäänkin jonkinmoinen yyberhieno hengennostatus piti saada itsestään ilmoille, jos jotakin meinasi kynäillä. (“kynäillä”). Kun kerran, aikaakin oli tullut tuhlattua sellaiseen turhanpäiväiseen jumputteluun ja aiheiden hautomiseen… tiedättehän. Elämiseen. 

No minunhan hermot meni ihan melkein heti (vuoden päästä). Ei minusta ole mihinkään hienoon edes harvoin! Ennenvanhaan kirjoitin blogiin kaikki maailman höpinät ja se oli kivaa ja mieluisaa, kun edelleenkin pystyn vuosien päästä käydä lukemassa siitä ihan tavallisesta elämästä. Tahdoin niin sen saman takaisin! *polkee jalkaa* Nihkerta!

Ja sitten yks toinen juttukin olis vielä. Kun olen lueskellut (uusia ihkuja, vanhoja ihkuja!) blogeja, niin vähintäänkin kahta erilaista bloggaajan-puoliso-tai muuta siellä taustalla elävää-tyyppiä löytyy karkeasti sanottuna. Niitä , jotka ei vois vähempää korvaansa lotkauttaa että mitä se (emäntä?) kirjoittaa milloinkin sinne blogiinsa – ja sitten niitä jotka kommentoi (privaatisti tietysti, huokaus) jokaista aihepiiriä ja sisältöä ja koko kirjoitelman rakennetta ja kaiken paljastavuutta /paljastamattomuutta ja järkevyyttä  ylipäätäänkin. *huo-ka-us* . Saattaa olla että tunnen yhden tuommoisen jälkimmäisen. Ei millään pahalla siis, mutta välillä (siis aina) sekin nostaa kynnystä jos toinen on vaan niin hyvä ja kokeneempi. Kirjoittaja, siis. Sitä näkee itsekin omat näpytyksensä sellaisina mitättöminä turhanpuhumisina. JA miettii että no nyt tätä häpeää on sitten kantamassa joku toinenkin vielä tässä, että ei riittänyt että itsensä ja lapsensa jo siinä möykyssä kierii. Ja todettakoon, että minua ei siis ole todellakaan kritisoitu kirjoittamisesta, eikä kielletty tai edes kommentoitu mitään siihen viittaavaa. Ei taivahan totisesti tietenkään. Sellainenhan olisi jo iät ajat sitten kuullut mitä mieltä olen sananvapaudesta ja muusta sellaisesta ohimennen mainitsemastani oikeudestani. Minua on ihan kyllä kannustettu ja sellaisella (ei-suomalaisella!) tavalla koitettu prepata olemaan aina vaan parempi minä. 

Joskus se vaan luo sekin paineita, että saa vapaat kädet. Siksipä minä tässä puolileikilläni (siis umpitosissani) koitan tätä vyörytystaktiikkaa: kirjoitan niin paljon kuin pieniltä sormiltani kerkiän. Ikinä ei tiedä jos vaikka on niin kiire jollakin, ettei ehkä ehdikään kaikkea niin pitkään miettiä. Tälle mun logiikalle saa taputtaa, on se niin surkea että… 

Joku (no yks bloggaaja siis) kirjoitti , että blogien aika alkaa oleen ohi jo. Kaikki vaan tubettaa ja tiesmitättää, menee siellä missä kehityskin menee. Ihan sama. Minä kirjoitan varmaan ikuisesti, luki kukaan tai ei. Samainen bloggaaja myös sanoi muuten, että jonset kuvaa blogikuviasi järkkärillä  – tai vielä parempi olisi jos sulla on ammattikuvaaja joka näpsii ne kuvat siihen sun blogiin  – niin kyllä silmät ihmisillä vuotaa verta. Aivan sama. Edelleen minun blogista löytyy kuvia jotka olen ottanut ihan elämän tuoksinassa omalla kännykälläni. Koska niin minä teen! Elän ja näen jotain kivaa tai kamalan hirveätä ja otan kuvan ja jatkan sitten taas eteenpäin. Ei minun elämä mene kyllä niin, että varaan jonkun kuvaajan joka ottaa köntissä kuvat minun elämästä kertovaan blogiin seuraaviksi viikoiksi. (siis niin kuin mitä toi edes tarkoittaa) .

Mutta en minä mikään ole ketään moittimaan, ihania kuvia niillä hienoilla vempeleillä saa ja niitä on jopa mieluisa katsella jos ne liittyisi edes jotenkin siihen kirjoitettuun tekstiin. Edes joku niistä.

Yhteen asiaan minäkin olen kuitenkin vähän tässä taipumassa. Kun minulta on lukijoiden toimesta ja yhden saitinkin toimesta toivottu niitä perhe-elämään liittyviä arkisia postauksia, niin niitä sitten täältä tulee, koska sitähän minä täällä elän. Jotenkin vaan en ole osannut kohdistaa kirjoittamistani tähän kotielämään niin paljoa viime aikoina, kun tuntuu että joka puolella tapahtuu niin paljon että jokaiseen maailmalla vellovaan aiheeseen tekisi mieli tarttua (ja sitten ei tartu lopulta mihinkään… vaan näkisittepä ne luonnokset, kyllä on yritetty!)

Ja sanoista tekoihin: kerrottakoon siis että istuksin sohvalla, katselen jalkkista ja juon vissyä hienosta partymukista. Nuoriso tuli, toisetkin nuorison edustajat tuli ja menivätkin jo, ja palju tuolla ulkona pihisee ja ilma on taas ihan per….

20180623_205630